14.12.2017

Mihin aikasi katoaa?

Oletko kuullut ajansäästäjistä? Heitä on keskuudessamme yhä suurempi joukko. Siihen joukkoon voi päätyä sumentuneessa tietoisuudentilassa kuten kävi parturi Fusille. 

Parturi Fusi piti työstään, hän nautti rupatellessaan asiakkaidensa kanssa, työ tuotti hänelle suurta tyydystä, hän hallitsi ammattinsa.

Joskus meille kaikille saattaa tulla hetki, jolloin mikään ei tunnu merkitsevän mitään. Parturi Fusille sellainen hetki tuli kerran, kun asiakkaita ei ollut. Hän seisoi liikkeensä ovella ja tuumiskeli: "Jos voisin viettää oikeaa elämää, olisin aivan toinen ihminen." Tosin hän ei tiennyt millaista se oikea elämä olisi. Hänellä oli epämääräinen mielikuva jostain tärkeästä, ylellisestä, sellaisesta jota näki kuvalehdissä. Mutta sellaiseen ei ollut aikaa, koska hänen aikansa meni työntekoon. 

Se oli juuri sellainen hetki, jota harmaat herrat odottavat. Parturi Fusin liikkeen eteen pysähtyi harmaa auto, josta nousi harmaa mies. Mies asteli liikkeeseen, laski harmaan salkkunsa pöydälle ja istuutui asiakastuolille.

Parturi Fusi sulki oven, koska hänelle tuli äkkiä kylmä. Harmaa herra tuprutteli sikaria ja toisti Fusin äskeiset mietteet oikeasta elämästä ja alkoi tehdä laskelmia. Hän laski kuinka monta sekuntia on vuorokaudessa ja vuodessa, ja parturi Fusi sai kuulla tuhlanneensa elämänsä 42 vuoden aikana turhuuksiin hirvittävän määrän aikaa: nukkumiseen, työntekoon, syömiseen, äidin kanssa seurusteluun, papukaijansa hoitoon, elokuviin, krouvissa käynteihin, ystävien kanssa seurusteluun, kuorolauluun, lukemiseen ja iltaisin päivän tapahtumien mietiskelyyn - 1.324.512.000 sekuntia. Niin paljon harmaa herra sanoi Fusin menettäneen - yli puolet alkuperäisestä pääomastaan (=arvioitu elinikä 70 vuotta).

Parturi Fusi kauhistui moista tuhlausta, mutta harmaa herra kertoi, että jos hän vastedes säästäisi 2 tuntia päivässä, häneltä jäisi 52.560.000 sekuntia. Kahdessakymmenessä vuodessa siitä kertyisi 105.120.000 sekuntia. Koko se pääoma olisi parturi Fusin vapaasti käytettävissä, kun Fusi olisi 62-vuotias. Harmaa herra kirjoitti lukuja peiliin harmaalla kynällään, ja jatkoi, että Fusi voisi säästää sen summan Aikapankkiin.

Kaiken lisäksi Aikapankki maksaisi vielä korkoakin; ellei säästöaikaa vaadi takaisin 5 vuoden kuluessa, saa saman summan lisää. 10 vuodessa säästö nelinkertaistuisi, ja jne. 

Fusi harmitteli, ettei ollut ryhtynyt säästämään aikoja sitten. Harmaa herra vakuutti, että parturi Fusi voi alkaa heti säästämään aikaa, kun tekee työnsä ripeämmin, jättää turhan jaarittelun pois; äidille riittää ½ tuntia päivässä, vaikka parasta olisi panna hänet vanhainkotiin; papukaija joutaa pois; kuorolaulu ja lukeminen, elokuvat, krouvissa istuskelu ja ystävät - pois. 

Aikapankki huolehtisi säästetystä ajasta. Harmaa herra vakuutti, ettei pankki hukkaisi hiukkaakaan säästettyä aikaa. "Tulette huomaamaan, ettei teille jää aikaa tähteeksi", hän vakuutti toivottaen Fusin tervetulleeksi nykyaikaisten ja valistuneiden ajansäästäjien suureen joukkoon.

Parturi Fusi oli hämmentynyt, häntä oli kylmännyt koko ajan. Harmaan herran tehdessä lähtöä hän kysyi sopimuksen kirjoittamisesta ja eikö hän saisi tositetta. 

Ajansäästäminen oli ehdottoman luottamuksellista molemmin puolin. "Meille riittää se, että olette suostunut. Ette voi enää perua. Ja me pidämme säästöistänne huolen! Teistä itsestänne riippuu, kuinka paljon saatte säästöön. Teitä ei pakoteta mihinkään."

Harmaa herra astui autoonsa ja ajoi pois.

Parturi Fusi hieroi otsaansa. Hänellä oli kurja olo, vaikka hänen tuli taas lämmin. Aikapankin agentin sikarin savu leijaili huoneessa pitkään paksuna pilvenä. Vasta savun haihduttua Fusi alkoi toipua. Mutta, sitä mukaa kun savu häveni, haalistuivat myös harmaan herran peiliin kirjoittamat numerot, ja kun ne katosivat kokonaan, häipyi harmaan herran käynti Fusin muistista. Hän unohti vierailun, mutta ei sen aikana syntynyttä päätöstä. Nyt hän uskoi vain tehneensä sen itse! Hän aikoi ryhtyä säästämään aikaa, jotta voisi joskus aloittaa oikean elämän - ja se päätös oli iskostunut hänen sisimpäänsä lujasti kuin koukku. 

Parturi Fusi lopetti rupattelun asiakkaiden kanssa ja selvisi työstään nopeammin. Aikaa säästyi, mutta työ ei enää tuottanut iloa, mutta välikö hällä? Äidin Fusi pani vanhainkotiin ja kävi kerran kuussa katsomassa häntä. Fusi siivosi elämästään papukaijan, kuorolaulun, lukemisen, krouvissa käynnit, ystävät ja iltamietiskelyn. 

Hänestä tuli ärtynyt ja hermostunut, sillä outoa oli, ettei hänellä ollut koskaan aikaa, vaikka hän miten sitä säästi. Aika vain hupeni käsistä ja katosi. Päivät hujahtivat ohi, samoin viikot ja kuukaudet, vuodet. 

Koska parturi Fusi ei muistanut harmaan herran käyntiä, hänen olisi pitänyt ihmetellä mihin aika haihtui. Hän ei kuitenkaan ihmetellyt sitä eivätkä muutkaan ajansäästäjät, joita kaupungissa oli suuret määrät. Kaikki säästivät aikaa sokean kiihkon vallassa. Mitä suurempi joukko ajansäästäjiä oli, sitä useammat joutuivat imaistuksi mukaan tahtomattaan.

Televisiossa, radiossa ja lehdissä ylistettiin uusia aikaa säästäviä menetelmiä ja kojeita ja vempaimia, joiden ansiosta ihmiset olivat vihdoinkin vapaita viettämään "oikeaa" elämää.

Vuonna 1977 ilmestyi suomeksi saksalaisen Michael Enden kirja "Momo". Aikapankin harmaiden herrojen joukko petkutti ihmisiä säästämään aikaa. Mutta aikaa säästäessään ihmiset sairastuivat kuolemantautiin: ikävystymiseen. Ihmisten elämä kävi yhä köyhemmäksi, tylsemmäksi ja kylmemmäksi ja kiireisemmäksi. Heiltä ei riittänyt aikaa lapsille. Pieni Momo-tyttö, joka osasi kuunnella ihmisiä, heidän sisintään ja saada parhaan heistä esiin, ryhtyi taistelemaan aikarosvoja vastaan. Mestari Hora, elämän antaja, varusti hänet kamppailluun. Oppaanaan kilpikonna ja mestari Horan antama ihmekukka, Momo palauttaa menetetyn ajan ihmisille. 

Kirja tuntuu ajankohtaiselta. Ovatko harmaat herrat, aikavarkaat, keksineet uusia keinoja meidän aikamme varastamiseksi? Vievätkö he ylettömän paljon sinun aikaasi älypuhelinten, tablettien, netin ja yms. avulla? Missä määrin olet oman aikasi herra?

 

Rauhaisaa Adventtia ja jouluiloa kaikkille 

Irmeli

 

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net