26.10.2016

Mie romahdan...

Nyt on taas se aika vuodesta, kun tukka lähtee tukottain ja makaan sängyllä ihmisrauniona....mie romahdin, per**leen kilpirauhanen.

No itseäni saan syyttää, ketäpä muutakaan. Kevään terveelliset ruuat unohtuivat pikkuhiljaa kesän kuluessa ja palasin vanhalle ruokavaliolle. Leipää, juustoa ja "kesän kunniaksi" rasvaista grilliruokaa, makkarat sentään jäi vähemmälle, mutta selkeä laiminlyönti ruuan suhteen. Vielä on niin vanhoja ajatuskulkuja päässä, että sitä palkitsee itseään epäterveellisellä ruualla, tosi kummallista. Ja mikä pahinta, kesän viininlitkijäisiä tuli harrastettua useampanakin viikonloppuna. Alkoholi syö aivan varmasti kehon vitamiinivarastoja ja saa paljon muutakin negatiivistä aikaiseksi.

Kevään kuukauden mittaisesta mehupaastosta ja valtavan energisestä olosta ei jäänyt kuin muisto ja kaksi mehustuskonetta, jotka jököttävät tyhjän panttina keittiöntasolla.

Kesän alkupuolella kävin homeopaatilla. Sain kolmea eri pilleriä, mutta näiden vaikutuksesta en osaa vielä sanoa, sillä ne odottavat pöytälaatikossa. Olin kesän alussa niin fantastisen hyvinvoiva, että en kokenut pillereiden syömistä tarpeelliseksi.

Kesällä olisi pitänyt käydä myös kontrollissa, ottaa kilppariarvot ja käydä funktionaalisen lääkärin juttusilla. Se jäi.

No sitä sain, mitä tilasin. Romahduksen. Olo meni tosi heikoksi aika lyhyessä ajassa, ajatuksen juoksu puuroutui, aloin unohtelemaan asioita, silmäripset irtoilivat ja silmäluomet kuivuivat, alakulo valtasi. Lopuksi tuli totaalinen pysähdys ja masennus. Mikään ei innostanut. Enkä tietenkään heti ymmärtänyt, että se on kilppari. Kuvittelin, että käyn lävitse jotakin henkistä kriisiä ja kulauttelin viiniä entistä enemmän, kun olin niin masentunut. No koirien kanssa jaksoin käydä aamusta lenkillä, olinhan 12-tunnin yöunien jälkeen pari tuntia jopa pirteä. Reilun viikon makasin sängyssä katselleen netflixistä sarjoja.

Vasta siinä vaiheessa kun hiuksia alkoi irtoamaan melkein tukottain päästä, tajusin. Ei helvatti, sehän on kilppari. Muutaman pyristelypäivin jälkeen avasin kilttinä tyttönä lääkärin määräämän thyroxpurkin. Ja pakko myöntää lääkkeen teho, parin päivän jälkeen olo koheni. Pääsin sängystä ylös ja jaksoin tehdä vähän töitä.

Nyt on taas rautaliemet, vitamiinit ja mehustuskoneet käytössä. Thyroksia syön edelleen, mutta olen vähentänyt määrää, aloitin 150mg/päivä, nyt menee 50mg. Olo on kohentunut, mutta on vielä pitkä matka kevään loisto-oloon.

Kun hoidan tätä kilppari ihan omalla tavalla, lääkäreistä välittämättä, täytyy olla kyllä tosi tarkkana. Repsahduksia ei voi tapahtua, jos haluaa pysyä kunnossa. Ja miksi sitten ei halua? Tätä olen pohtinut, sillä tiedän kyllä, että romahduksen syy on jossain syvällä: Siinäkö että en koe olevani tarpeeksi hyvä ja arvokas, jotta ansaitsisin terveen kehon? Vai enkö halua uskoa omaan luomisvoimaan, jonka ansioista saan kilpirauhaseni toimimaan? Vieläkö uskon siihen, että pitää välillä "ryömiä", jollakin tapaa...?

Näihin tunnelmiin ja mietteisiin.

 

Jaa tämä:
Sari Autere

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net