26.03.2016

Marian esimerkistä

Keskustellessamme Marian tehtävästä Jumalan synnyttäjänä, olemme protestanttisessa kristillisyydessä heittäneet usein lapsen pois pesuveden mukana.

Ajatellessamme vain Jumalan ja Kristuksen olevan ainoita palvonnan kohteita, emme ole tehneet oikeutta Jumalan äidille, Marialle.

Onkohan se yksi syy siihen, miksi äidin ja lapsen suhde, varsinkin lapsen ollessa vielä hyvin pieni ja sylissä pidettävä, ei ole saanut tarvitsemaansa arvostusta? Onko se osasyynä siihen, ettei katsota olevan niin paha asia se, että lapsilta ryöstetään heidän äitinsä työelämään sellaisena aikana, jolloin lapsi tarvitsisi vielä erityisen paljon äitiään? Voisiko tästä olla seurauksena se, että lapsen kyky tuntea itsensä rakastetuksi olisi alentunut?

Sen seurauksena kaikenlaiset narsistiset ongelmat masennusoireineen ovat mitä luonnollisin seuraus. Olisiko mahdollista ajatella, että rakentaessamme hyvinvointia, olemmekin luoneet pahoinvointia, joka näkyy erityisesti lasten yksinäisyytenä ja masennuksena. Sama yksinäisyyden tunne masennuksineen voi jatkua läpi nuoruuden aina aikuisuuteen saakka ja pahimmillaan syrjäyttää lopulta pois työelämästä.

Tarvitsisimmeko nyt Mariaa näyttämään meille esimerkkiä siitä, miten olla äiti ja kohdella lasta? Voisiko luterilainen kirkko ottaa haasteen vastaan ja nostaa Marian esiin esikuvaksemme?

Saisiko näin suomalainen sydän ajan myötä uudenlaisen eheyden tunteen ja tunteen rakastettuna olemisesta?

                                                                                       Aurelius

Jaa tämä:
AM

AM on kanavoinut viisaita tekstejä Aurelius-nimiseltä henkioppaalta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net