09.04.2015

Manifestointia ja itsetuntemusta

Kiistellä voi siitä, onko muna viisaampi kuin kana. Usein niin ei ole, enkä mene sanomaan, että meillä niin olisi – elämänkokemusta on kanalla huomattavasti enemmän, mutta kyllä kana voi halutessaan oppia paljon munalta: olen osallistunut tyttäreni Innan Manifestointipiiriin ja Itsensä rakastamisen iltoihin netissä.

Manifestointipiirissä käydään läpi manifestointiin liittyviä asioita, pelkoja ja esteitä. Vaikka kuinka haluaisi esimerkiksi mielenkiintoisempaa työtä, antoisaa parisuhdetta tai enemmän rahaa ja manifestoi toiveitaan, tuloksia ei välttämättä synny.

Silloin täytyy tiedostaa miksi manifestointi ei toimi, onko taustalla alitajuisia pelkoja, jotka sabotoivat yritykset. Vaikka osa minusta haluaa muutosta, sisälläni saattaa olla pieni pelkuri, jota muutos pelottaa. Se pieni pelkuri haluaa usein turvallisuutta ja koettaa suojella minua, mutta on samalla muutoksen jarruna.

Muun ohella esiin saattaa tulla kysymys: Rakastanko itseäni niin paljon, että jaksan ponnistella muuttuakseni ja antaakseni itselleni sen, mitä syvällä sisimmässäni tahdon, vai koenko alitajuisesti, etten ansaitse parempaa?

Itsensä rakastamisen illoissa käsitellään eri puolia, joita siihen liittyy. Kyse ei ole itserakkaudesta, vaan omaan persoonaan liittyvien asioiden tiedostamisesta niin, että voi sitä kautta poistaa esteitä ja kasvaa täyteen mittaansa, käyttämään kaikkia voimavarojaan.

Siinä pohditaan suhdetta omaan itseen ja lisätään tietoisuutta omista asenteista. Vuosien varrella olen tietenkin oppinut yhtä ja toista itsestäni, mutta kun käy asioita läpi osa-alueittain, on helpompi tiedostaa miten asiat todella ovat.

Mielestäni minulla on hyvä itsetunto ja rakastan ja arvostan itseäni, mutta tarkempi asioihin perehtyminen on paljastanut sokeita kohtia. Toisen illan aiheena oli ”Itsensä hyväksyminen”. Pohtiessani asiaa mieleeni muistui muutaman vuoden takaa eräs tapaus, joka oli jäänyt harmittamaan.

Olin lupautunut toimimaan vuoden erään yhdistyksen puheenjohtajana, ja olin kutsunut esitelmöitsijän sinä aikana. Sitten vuosikokouksessa valittiin uusi puheenjohtaja, ja ensimmäisessä kokouksessa puhuttiin tästä esitelmätilaisuudesta.

Eräs jäsen, joka oli itse kutsunut joskus aikaisemmin puhujan ja vienyt tämän syömään, sanoi uudelle puheenjohtajalle: ”Minä vein viimeksi esitelmöitsijän syömään, nyt on sinun vuorosi.”

Hämmästyin enkä osannut sanoa siinä mitään, eikä kukaan muukaan puuttunut asiaan. Mielestäni se oli loukkaavaa ja minun mitätöimistäni, vaikka tiesin, että kyseinen henkilö oli usein ylimielinen ja töykeä.

Olin silti päättänyt, että vien aloittamani tehtävän loppuun asti. Mitään arvovaltakysymystä siitä ei tullut, sillä uusi puheenjohtaja soitti jälkeenpäin ja ehdotti, että mennään molemmat, sinähän hänet kutsuit. Teimme niin.

Tässä ei kyse ollut suorastaan itsensä hyväksymisestä, pikemminkin itsensä arvostamisesta ja rohkeudesta pitää puolensa, mutta asiat liittyvät toisiinsa monisyisesti. Tajusin, etten ollut itse arvostanut itseäni ja työtäni ja tekemisiäni, muuten olisin toiminut toisin. Olisin pystynyt sanomaan, että anteeksi nyt, mutta idea oli minun ja minä kutsuin esitelmöitsijän, joten vien asian loppuun.

Manifestointityöskentely on avannut minulle uusia alueita. Se auttoi saamaan valmiiksi kirjan, jota olin kirjoittanut. Nyt kirjoitan toista kirjaa. Itseluottamusta ja rohkeuttakin on tullut lisää, sekä kykyä ideoitten toteuttamiseen ja rajojeni ylittämiseen.

Viime syksynä olin kuuntelemassa Tarmo Kunnaksen esitelmää pyöräilyretkistä Ranskassa. Sitä kuunnellessa keksin, että olisi mukava järjestää jokin retki, vaikka patikointia luonnossa.

Kerroin Innalle ideasta. Hän innostui mukaan, ja pani asian liikkeelle asettamalla tavoitteet.

Ohoh, sehän kävi äkkiä, en tiennyt mikä olisi minun antimeni retken henkiseen sisältöön.

Aloitimme manifestoinnilla retken henkisestä merkityksestä. Siinä asia kohosi korkeammalle tasolle, ja ihmettelin miten ihmeessä pystymme johonkin sellaiseen, en minä ainakaan.

Työskentelyn jatkuessa epäusko muuttui vähitellen luottamukseksi, että koska asia on tärkeä, meitä ohjataan ja autetaan kasvamaan.

Niinpä meillä on tulossa toukokuussa ”Voimaretki metsään”. Päivän kestävän kurssin tarkoitus on auttaa osallistujia löytämään sisäinen voimansa johonkin konkreettiseen asiaan/askeleeseen, joka on edessä ja johon voimaa tarvitaan. Kurssi pidetään Tampereella.

Inna ohjaa manifestointityöskentelyä, minun osuuteni on esitellä Energy Medicin-tekniikkaa,

joka-aamuista viiden minuutin virkistys-ohjelmaa, jonka vaikutuksesta minulla on kokemusta kolmelta vuodelta. Energy Medicin on tiettyjen kehon meridiaaneilla sijaitsevien energiapisteiden aktivoimista. Se on nopea ja tehokas tapa virittää kehon energiat päivää varten.

Jos asia kiinnostaa, lisätietoja saa minulta: armiala(at)suomi24.fi

tai http://omanelamaniluoja.fi/voimaretki.html

Energistä kevättä ja kasvamisen iloa

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net