09.04.2018

Läsnäolon kokemus

Toimintaani ja olemistani näinä päivinä ohjaa usein jokin ennalta määritelty ajatus, valmis tunne tai tarve. Vaikka kuinka haluaisin sanoa oleva aina läsnä ja spontaani tässä hetkessä, on elämäni usein valmiiden mielen mallien toteuttamista, myös ajattelussani ja jopa meditoidessani. Silloinkin kun luulen olevani juuri nyt hereillä, on tuokin ajatus valmiiksi ajateltu mielikuva siitä, miltä minusta tuntui joskus. Läsnäolon hetki on itselleni aina mysteeri. Se on aina jotain uutta, eikä sille voi luoda kaavaa vaikka minäkin ja lukemattomat ihmiset ovat sitä yrittäneet. Tämän vuoksi tekniikoiden käyttö voi pahimmissa tapauksissa muodostua uusiksi taipumuksiksi heräämisen sijaan. Silloin tietoisesta hengittämisestä, aistimisesta, mantrasta tai mistä vaan tulee ainoastaan yksi uusi kaava, joka pitää minut syvemmin unessa. Minun täytyisi siis oppia olemaan luova, ja peräti ovela läsnäolon kokemiseksi. Tietysti tästäkin voi tulla uusi mielen malli; malli olla ilman malleja.

Jollain tavalla minun täytyy kuitenkin tahtoa herätäkseni tähän hetkeen. Olen huomannut, etten herää läsnäoloon yhtä helposti arjessa kuin ääritilanteessa. Jos olen taiteilija, yrittäjä, luennoitsija ja toteutan intohimoani jossain hetkessä, koen usein tällaisessa huippukokemuksessa olevani hereillä. Myös äärimmäinen urheilu ja kuoleman lähellä tapahtuvat ääritilanteet saavat minut helpommin hereille. Elämä ei kuitenkaan voi olla ääritilanteiden ja huippukokemusten jatkuvaa metsästystä. Silloin arki saa huonon leiman, sellaisen jota sen ei tarvitsisi saada. Todelliset tietoisuuden tien kulkijat löytävät läsnäolon voiman aamupalalla, tai esimerkiksi roskia viedessä.

Oma kokemukseni on, että hereillä olemiseen liittyy sekä omasta vapaasta tahdostani lähtevä aktiivisuus että todellisuuden, elämän virtaavan kokemuksen vastaanottaminen. Kun koen olevani osa tätä elävää elämää vapaudun omasta mieleni pyrkimyksestä. Olen siis samaan aikaan toimija, että toimintaan antautuja. Vaikka meressä uidessani aallot ohjaavatkin minua, on minun silti samalla uitava itse. Samalla tavalla vaikka elämä, valo ja rakkaus ohjaavatkin minua, on minun itse omistauduttava sille; varsinkin jos haluan kokea läsnäolon ollessani esimerkiksi aamupalalla.

Aloitan matkan tähän hetkeen usein aktivoimalla oman huomiointini voiman. Tulen silloin tietoiseksi siitä, missä tietoisuuteni juuri nyt on. Silloin olen läsnä kun tiedostan oman tiedostamiseni. Vien sen sitten johonkin kohteeseen. Se voi olla esimerkiksi aistit, ajatukset, keho tai hengitys. Huomaan että huomiointini ei voi koskaan olla muoto, sillä huomioidessani käytän muotoja, aisteja, kehoani mutta tämä tietoisuuden voima on vapaa kaikista muodoista.

Heräämällä huomiointiini, herään läsnäolevaan hetkeen. Mitä enemmän minulla on tahdonvoimaa ja uskallan avautua tai peräti antautua elämälle, herään huomioivassa tietoisuudessani tähän valon, elämän ja rakkauden virtaan. Koen silloin eläväni fyysisestä kehostani riippumattomana tietoisuutena yhteydessä ja ykseydessä mutta samalla yksilönä.

Olemme jokainen osa suurempaa kokonaisuutta ja olen suunnattoman kiitollinen siitä, että saan kirjoittaa tästä aiheesta tänään.

Jaa tämä:
Jeremy Qvick

Jeremy Qvick on Inarista kotoisin oleva henkisen tien kulkija, kirjailija ja elämän tutkija. https://www.ihmisyyteen.fi/

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net