27.12.2013

Kasino

Ovi avautui helposti ja siirryin epäröimättä sisälle huoneeseen. Ovi pamahti kiinni selkäni takana ja vaistomaisesti ja pamahdusta säikähtäen kokeilin ovea. Lukossa. Huone oli hämärä enkä pystynyt erottamaan sieltä yksityiskohtia. Valot kirkastuivat asteittain ja paljastivat pitkän pöydän keskellä barokkityyliin sisustettua huonetta. Pöydällä näytti olevan ruokaa. Siirryin lähemmäksi tarkastelemaan ruokalajeja. Säpsähdin viereltäni kuuluvaa puhetta: ”Voit syödä niin paljon kuin haluat ja mitä vain toivot niin se löytyy tästä pöydästä.”

Vierelläni seisoi barokkityyliin pukeutunut mies valkoinen peruukki päässään jonka kiharat ulottuivat hopeanhohtoisesti takin rintamukselle saakka. Tässä vaiheessa huomasin muitakin ihmisiä pöydän ääressä, joista jokainen tyylillään lappasi ruokaa suihinsa. ”Ruoka tyydyttää halusi, se ei täytä vatsaasi”. Mies täsmensi. Maistelin varoen lähimpänä olevia ruokia, hedelmiä, kanankoipia, siirryin oudompiin ruokiin ja maistelin niitä kasvavan kiinnostuksen vallassa. Ruuat maistuivat taivaallisilta ja niistä ei muodostunut minkäänlaista ähkyä. Pystyi syömään niitä pelkän mielihyvän vuoksi. Aluksi söin vain ilman järjestelmällisyyttä sieltä täältä, mutta jossain vaiheessa otin tavoitteeksi maistaa kaikkia pöydässä olevia ruokalajeja. Tehtävä muodostui kuitenkin mahdottomaksi, koska ruokalajeja oli niin paljon ja jossain vaiheessa unohdin olinko jo maistanut jotain tiettyä ruokalajia. Voisin myös vannoa että ruokalajit vaihtoivat paikkaansa ja en löytänyt niitä siltä kohtaa missä niitä olin aikaisemmin maistellut. Syöminen oli mitä tyydyttävintä hommaa ja jatkoin sitä sen kummemmin miettimättä. Vilkaisin isäntäämme ja hän näytti tyytyväiseltä ja nyökkäsi minulle kohteliaasti nähdessään minun katseen. Siirryin erään vieraan viereen ja yritin kysyä häneltä jotain. Kysymykseni kuitenkin sai hänen kulmat närkästyksen kurttuun ja hän murahti jotain suu täynnä ruokaa. Koin että häiritsin hänen ruokahetkeään. Yritin vielä toiselta vieraalta ja tämä vaivautui vastaamaan jotain, hymyili väkinäisesti ja jatkoi syömistään. Näytti että vieraat pysyivät tietyn etäisyyden päässä toisistaan ja jos he ajautuivat liian lähelle toisiaan nousi närkästys heidän käyttäytymiseen. Välillä joku jopa töni tai murahteli toiselle aggressiivisesti. Ruoka todellakin maistui hyvältä ja sen tuoma tyydytys oli vertaansa vailla. Näin huoneen toisessa päässä oven. Kysyin isännältämme ovesta ja hän vastasi:”Voit poistua ovesta milloin vain, mutta et pääse koskaan enää takaisin tänne”. ”Mitä oven takana on”. Kysyin. Isäntäni näytti välinpitämättömältä ja heilautti käsiään ympärillään niin että hörhelöiset hihansuut värähtivät. ”Minä en tiedä muusta kuin tästä”. Punnitsin kauan siirtymistäni ovelle, mutta miellyttävät makuelämykset häiritsivät harkintaani. Olin kuitenkin ajautunut pöydän äärellä lähelle ovea, joten kuin vahingoissa tartuin kädelläni ovenkahvaan. Isäntämme ja vieraat katsoivat kiinnostuneina minua. Isäntä nyökkäsi minulle kohteliaasti. Vieraat näyttivät jopa vihaisilta. Avasin oven ja siirryin sisään huoneeseen.

Ovi pamahti takanani lukkoon. Tällä kertaa huone oli valkoinen, kliininen kuin sairaala. Siellä oli ihmisiä tekemässä erilaisia voimistelu-, voimailu- ja jumppaliikkeitä. Monet liikkeistä muistuttivat joogaliikkeitä, mutta mukana oli myös perinteistä kuntosaliharjoittelua, kuntopyöriä ja niin edelleen. Viereeni tuli nainen tyköistuvassa jumppapuvussaan. Hän hymyili kauniisti ja sanoi: ”tervetuloa, täällä voit saada opastusta mihin tahansa kehonharjoitusmenetelmään, voit vapaasti kierrellä ja kokeilla eri menetelmiä. Harjoittaminen on helppoa, et koe väsymystä ja lihaksesi mukautuvat kaikkeen helposti.” Olin aina halunnut oppia astangajoogaa, joten siirryin harjoittamaan sitä. Aurinkotervehdys onnistui lyhyen harjoittelu jälkeen helposti ja tunsin suurta mielihyvää sekä koin että kehoni oli auki. Jonkin ajan kuluttua osasin kaikki liikkeet moitteettomasti ja koin oloni tasapainoiseksi ja hyväksi. Mielenkiinnon vuoksi kokeilin jotain toista joogamenetelmää ja pian omaksuin senkin. Seuraavaksi kokeilin qigongia ja löysin siitä joitain asioita jotka olivat minulle ”sopivampia”. Kohta hallitsin myös tämän täydellisesti ja olo oli energinen. Jokaisen menetelmän ohjaaja osasi vakuutella minulle miksi juuri hänen menetelmänsä oli hyvä ja jokainen menetelmä tarjosikin jonkin sellaisen lähestymiskulman josta en ollut asiaa ajatellut. Viivyin huoneessa määrittämättömän pitkän ajan, nautin kokeilla kaikkia uusia menetelmiä, mutta pikku hiljaa minuun alkoi hiipiä tyytymättömyyden tunne. Menetelmät eivät antaneet minulle suurta autuutta, vain tasapainon. Koin kuitenkin olevani riippuvainen näistä menetelmistä, jos en tekisi niitä menetän tasapainon. Kysyin huoneen emännältä perällä olevasta ovesta ja hän vastasi: ”En tiedä mitään sen takaisesta huoneesta, mutta voit kulkea ovesta milloin vain, jos et saa täällä sitä mitä etsit.” Nainen kuitenkin lisäsi hymyillen mitä ihastuttavimmin: ”mutta mitä muuta ihminen tarvitsisikaan kuin kehon täydellisen tasapainon ja hallinnan?”.

Viivyin huoneessa vielä tovin, ja yritin vielä parin menetelmän kautta saavuttaa jotain uutta, mutta aina sama tunne, antikliimaksi. Tartuin ovenkahvaan ja siirryin kolmanteen huoneeseen. Kehollinen olo jäi edelliseen huoneeseen ja oikeastaan tunsin jollakin lailla vapautuvani.

Kolmas huone oli mitä kaunein puutarha. Siellä kuljeskeli toinen toistaan kauniimpia naisia vähissä vaatteissa tai ilman niitä. Minua nolotti hieman, mutta toisaalta en voinut pitää silmiäni erossa heissä. Huomasin myös että en ollut ainoa mies tässä huoneessa. Hieman etäämpänä harrastettiin seksiä avoimesti ja estottomasti. Pian huomasin että seksiä harrastettiin eri kolkissa puutarhaa. Viereeni tuli kaunis alaston nainen. Hän sanoi:”Täällä voi toteuttaa kaikki seksifantasiasi, ilman häpeää, katumusta tai väsymystä”. Arastelin melkoisesti siirtyä pidemmälle puutarhaan, mutta kohta eräs kaunis nainen tuli luokseni ja ohjasi estottomasti minut itse asiaan. Ensimmäinen seksiaktini jälkeen epävarmuuteni oli poissa ja huomasin pian että saatoin harrastaa seksiä heti uudelleen. Puutarhassa oli kaikennäköisiä, kokoisia, värisiä ja muotoisia naisia ja myös miehiäkin. Saatoin harrastaa kaikkien kanssa sellaista seksiä kuin vain halusin. Kokeilin erilaisia asentoja ja tapoja harrastaa seksiä, roolileikkejä ja ryhmäseksiä. Jossain vaiheessa en enää keksinyt mitään uutta, mutta halusin tehdä sitä vain eri naisten kanssa. Vaikka koin suunnatonta mielihyvää ja tyydytystä, jokin jäi vaivaamaan. Näin erään pensaan takana oven ja suunnistin päättäväisesti sitä kohti. Ovella tapasin huoneen emännän joka muistutti minua:”voit kulkea vapaasti ovesta, mutta et voi palata enää tähän huoneeseen, missä kaikki fantasiasi toteutetaan ikuisesti”. Olo haikeana kuljin ovesta.

Saavuin huoneeseen, joka muistutti kirjastoa. Huone oli täynnä kirjahyllyjä ja mielenkiintoni heräsi heti. Siirryin lähimpänä olevan kirjahyllyn eteen ja tutkin kirjoja. Kirjat olivat mitä mielenkiintoisimpia filosofisia ja psykologisia teoksia, uskontoa, runoutta ja kaikkea mitä pystyin kuvittelemaan. Otin summassa erään kirjan ja kun avasin sen sivut pystyin omaksumaan tiedon todella nopeasti, ikään kuin tieto siirtyi minuun kirjasta. Kirjastohuoneessa oli useita ihmisiä jotka ahmivat sananmukaisesti kirjojen tietoja. Viereeni saapui mies, joka oli pukeutunut arvokkaan näköiseen valkoiseen kaapuun. Hänellä oli siististi leikattu kokoparta ja pienet silmälasit nenänpäässä. ”Täältä saat vastaukset kaikkiin kysymyksiin mitä osaat esittää. Et tarvitse muuta kuin sen tiedon mikä täällä on.”

Olin ihastuksissani kaikesta siitä tiedosta ja helppoudesta millä pystyin omaksumaan sitä. Ahmin kaiken minkä vain keksin ahmia. Yksi uusi tiedonmuru herätti kymmenen uutta kysymystä ja kun kysymys oli esitetty työntyi kirjahyllystä eteeni kirja josta saatoin vastauksen ammentaa. Ja taas mieleeni nousi uusia kysymyksiä. Tieto viehätti mutta kasvatti minussa kärsimättömyyden tunnetta ja ahdistusta siitä että en ehkä koskaan pystyisi esittämään kysymystä niin että vastaus olisi tyhjentävä. Ahdistuin ja samalla näin oven huoneen toisessa päässä kirjahyllyn takana. Tiesin sanomattakin että jos astuisin ovesta en enää koskaan pääsisi käsiksi siihen tietoon minkä keskellä nyt olin. Valinta oli todella vaikea, olin aina halunnut tietää asioiden laidan, olin uneksinut kirjastoista, jotka sisälsivät kaiken tiedon. Sisäinen ääni sanoi kuitenkin minulle painokkaasti että minun tuli astua tuosta ovesta. Harkitsin todella kauan. Huoneen isäntä tuli vierelleni ja sanoi että minut vihittäisiin uusiin arvoluokkiin sen mukaan kun viisauteni kasvoi ja tunnuksena arvoluokasta saisin kantaa hienoja ja erivärisiä kaapuja. Korkeain aste oli valkoinen kaapu, jota näytti kantavan vain kirjaston isäntä. Väripaletin värit oli edustettuna huoneen muiden ihmisten kaapujen väreissä. Ehdotus hiveli egoani, mutta päätin silti astua ovesta. Ovi pamahti selkäni takana äänekkäämmin kuin aikaisemmat ovet.

Seuraava huone oli kuin verstas tai ateljee tai molempia. Näin siellä erilaisia työpisteitä joiden äärellä ihmiset rakentelivat käsitöitä tai taideteoksiaan. Huoneen isäntä kertoi baskeri päässään: ”täällä voit oppia minkä taidon tahansa ja voit kehittyä siinä aina mestariksi saakka, jonka jälkeen voit joko opettaa sitä muille tai opetella jonkin toisen taidon mestariksi”. Olin jo päässyt jyvälle aikaisempien huoneiden kohdalla että minä saatoin valita ja opetella jonkin taidon ja se oli ihan oikein siinä hetkessä, mutta en saavuttaisi kuitenkaan täyttymystä näin tehdessäni. Kokeilin kuitenkin pianonsoittoa, olin aina halunnut oppia soittamaan pianoa hyvin. Vietin pianotyöpajalla niin kauan että olin oppinut kaiken mitä voi oppia pianonsoitosta. Opin kaikki helposti ja vaivattomasti, kuin ajatus. Siirryin kuitenkin pianotyöpajan luota tämän jälkeen suoraan ovelle joka häämötti huoneen toisessa päässä. Muut ihmiset katselivat minua erittäin kiinnostuneina ja jopa peloissaan kun kuljin niin varmoin askelin houkuttelevien työpisteiden ohitse. Tempaisin oven kahvasta oven auki ja se lennähti kevyesti auki. Ovi sulkeutui perässäni kevyesti naksahtaen ja lukitsi minut sisään seuraavaan huoneeseen.

Seuraava huone oli kuin temppeli, koristelu yleismaailmallisin symbolein ja luontokarikatyyrein. Huoneen keskellä istui pitkäpartainen ja pitkähiuksinen mies lootusistunnassa leijuen pienen lammen yläpuolella. Hän avasi silmänsä ja katsoi suoraan minuun. Kuulin päässäni pyynnön tulla lähemmäksi. Hän laskeutui lattialle ja tuli minua vastaan. ”Onneksi olkoon, olet selvittänyt huoneet.” Olinko nyt pääte pisteessäni, ajattelin. ”täällä voit saavuttaa kaikki ne yliluonnolliset kyvyt mistä olet kuullut puhuttavan, riittää että seuraat oppejani”. En epäillyt vaan aloitin opiskelun heti ja seurasin mestarin telepaattisia ja ääneen lausuttuja ohjeita. Kehityin nopeasti ja pian koin jo ylimaallisia olotiloja ja omaksuin erilaisia yliluonnollisia kykyjä. Jossain vaiheessa kuitenkin ihmettelin huoneen perällä olevaa pientä ovea. Miksi täällä oli ovi jos tämä oli pääte piste. Ovi oli tosin niin pieni, että sieltä mahtui kulkemaan ehkä vain koira tai ihminen vaivoin. Kohta osasin kaiken mitä vain pystyin oppimaan. Osasin levitoida, muuntautua eri hahmoihin, muuttua näkymättömäksi, puhua telepaattisesti, liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla, parantaa ja elää ikuisesti. Kysyin mestariltani pienestä ovesta ja hän katsoi minua tuimasti eikä vastannut mitään. Kysyin uudelleen jonkin ajan kuluttua, mutta taas sama tuima tuijotus ja hiljaisuus. Aikaisemmista huoneista olin oppinut että jos poistun huoneesta, menetän kaiken sen mitä olin oppinut tai kokenut huoneessa. Jokin ovessa kuitenkin houkutteli minua ja päätin muuntautua koiraksi ja tuuppasin oven auki kuonollani. Ovi avautui ja tuijotin mustuuteen.

Kuljin ovesta ja tunsin sukeltavani avaruuden tyhjyyteen. En nähnyt, tuntenut, aistinut, kokenut mitään. Oli vain tyhjyys. Tyhjyyttä alkoi häiritä oma mieleni, joka halusi tuottaa jotain tyhjyyteen. Ensin kävin mielessäni läpi aikaisempia huoneita ja kokemuksiani niissä. Huomasin että ajatukset syntyivät kuviksi edessäni olevalle mustalle kankaalle. Kävin kaiken läpi uudelleen, kuin filminauhalta. Tarkastelin asioita nyt hieman etäämpää ja ymmärsin niiden merkityksen ja kokemukset ja haasteet mitä ne sisälsivät. Ymmärsin että sinällään mikään ei ollut väärin, kaikki valintani ja kokemukseni mitkä koin olivat ihan oikein ja hyväksyttäviä. Olisin voinut viipyä huoneissa vaikka ikuisuuden, mutta silti joka hetki minulla oli mahdollisuus poistua huoneesta, mikään muu kuin oma halu esti sen. Kiirettä ei ollut, ei ollut mitään aikarajaa, mihin mennessä minun pitäisi kehittyä tai siirtyä huoneesta toiseen. Huoneiden kokemukset olivat sinällään saman arvoisia. Ne olivat vain erilaisia kokemuksia, joita kokiessani kävin läpi samoja tunteita ja tuntemuksia. Nyt tässä tyhjyydessä ymmärrän että kaikki asiat ovat samanarvoisia ja kaikki asiat ovat katoavaisia, valintoja, harhakuvia. Jos kiinnyn niihin samalla luon erilaisten tunteiden kirjon joilla pyrin ylläpitämään kiintymystäni kuten kateutta, vihaa, ahneutta, ylpeyttä, mielihyvää ja epäilyä ja näiden variaatioita. En kuitenkaan kokenut onnea tai rakkautta huoneissa ollessani. Nyt kun katson tätä lainalaisuutta, jossa kiintymys luo lisäkiintymyksen tunteiden avulla, koen kiitollisuutta siitä että huomasin tämän. Pelkkä asian toteaminen herätti minussa kiitollisuutta ja onnea, joita kokiessani tajuan että ne ovat sama asia kuin rakkaus. Avaruuden tummuus kirkastui tähtien lukemattomuudeksi, joista jokainen tähti edusti yhtä elämäni unen näyttämölle suunnattua parrasvaloa. Jos halusin saatoin vierailla jollakin näyttämöllä, mutta juuri nyt ei ollut siihen tarvetta. Oikeastaan tietoisuuteni oli täysin vapaa tarpeista. Olin se joka on. Se riitti.

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net