10.12.2015

Joulumieltä rakentamassa

Pyhän Barbaran päivänä 4. joulukuuta otin maljakkoon omenapuun oksia. Nyt seuraan päivittäin näkyykö silmuissa kasvua.

Mielessä pyörivät monet asiat, joita haluan tehdä, ja se pyöritys virittää mielen ylikierroksille. Mieli vaikuttaa kehoon, ja levottomuus leviää. Siivoukset, ruuat, lahjat, jouluvierailut sun muut.

Mieleni on hyvin ahkera, se tekee paljon. Se haluaa luoda joulutunnelmaa, rauhaisaa joulutunnelmaa, mutta sangviininen puoleni riehaantuu siinä puuhassa täysin. Ellei vasen aivopuolisko – ja aviomies – pitäisi sitä aisoissa, hukkuisimme sen lajin yltäkylläisyyteen. ”Et ehdi tehdä tätä kaikkea. Mihin luulet kaiken tuon mahtuvan? Uuvutat itsesi, miten sitten kykenet nauttimaan yhdessäolosta?”

Ellei mikään muu auta, se työntää mieleen pysäyttävän kysymyksen: Mikä on tärkeintä?

Ensi lauantaina vietämme neljättä kertaa pikkujoulua vanhimman pojan perheen kanssa. Kuusen hankkiminen kuun puolivälissä ei ole ihan helppoa, mutta sydämelliseltä Anna-Marilta olemme hakeneet kuusen jo useana vuonna. Siellä se odottaa terassilla perjantaita, jolloin tuomme sen olohuoneeseen tuomaan metsän terveisiä tuoksullaan.

Ennen perheen tuloa paistan pari pellillistä pipareita levittämään jouluista tuoksua heti heidän saavuttuaan.

Viime vuonna Sarah, 5 v. huudahti sisään tultuaan ja ympärilleen katsellen: ”Täällä on ihanaa, kaunista!” Se oli sykähdyttävä lahja isovanhemmille.

Aloitamme yleensä leipomalla pipareita kaikki yhdessä. Kaulitsen taikinaa kummallekin pikku leipurille. Osa pipareista syödään meillä, osa on heille kotiin vietäväksi.

Sen jälkeen Sarah ja kolmenvanha Isabella koristavat touhukkaina kuusta. Sydäntä lämmittää ja mieltä ilahduttaa heidän iloisia kasvojaan ja loistavia silmiään katsellessa, sen parempia joululahjoja ei kaipaa.

Olen sommitellut edellisvuosien tapaan takkatasolle joululeikin tytöille. Takkataso on peitetty vanhalla valkoisella silkkiverholla. Maljakossa tason perällä on kuusenoksia, pari tontuntaloa tonttuineen, haltia, kauniita kiviä, lasihelmiä, käpyjä, pieniä joulukoristeita. Seinältä lampetin päältä katselee äitini tekemä jouluenkeli. Valoköynnös hohtelee seinällä.

Leikki houkuttelee joskus kesken kuusenkoristelun, mutta ei haittaa, jatketaan hetken päästä.

Sopivassa kohdassa kerron pienen joulusadun Kristus-lapsen syntymästä.

Syönnin jälkeen tytöt löytävät kuusen alta pieniä paketteja, jotka tonttu on käynyt tuomassa salaa. Sarah jakaa lahjat, hän osaa lukea nimet, ja tytöt avaavat innoissaan pakettejaan.

Lahjat ovat pieniä, punaiset tumput, tuoksupusseja, kultaista kuusenkoristenauhaa, tekemäni joulutaulu, pientä somaa. Niki-isä ja Sari-äiti saavat lahjakassin leipomuksineen mukaansa.

Meidän varsinainen joululahjamme on tämä pikkujoulu. Luomme ihania mieleenpainuvia tunnelmia, jouluisia tuoksuja, mukavaa yhdessäoloa, salaperäisyyttä, kauneutta, satumaisuutta ja syvää iloa ja onnea, jos Luoja suo, heille aarteiksi, joista voi ammentaa voimia ja hyvää mieltä aikuisenakin.

Istumme ja laulamme yhdessä rakkaimpia joululauluja ja kuuntelemme niitä lisää lasten leikkiessä.

Rauhaa ja hyvää ja valoisaa mieltä tähän sateiseen ja myrskyiseen aikaan

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net