10.11.2015

Irti ylpeydestä

Ihanan ihmeelliset ihmissuhteet. Tasapainoilen tällä hetkellä tunteitteni kanssa kokeako kopeasti muutosvastarintaa vai toivottaako nöyränä tervetulleeksi uudet toiminta- ja ajattelumallit. On niin helppoa ja mukavaa pitää kiinni totutuista käytänteistään ja ajatuksistaan. Samalla vanhassa pysyminen tukee mielestäni ajatusta, että muiden on hyväksyttävä minut tällaisena kuin olen. Ilman mitään "mukinoita". Loukkaannun jopa, jos joku huomauttaa, että voisin tehdä tuon asian toisin tai erilailla.

Sillä on kuitenkin hieman merkitystä onko ehdotuksen sanojalla puhtaasti oman elämäni laadun parantaminen ja uusien näkökulmien esilletuominen sanojensa takana. Mutta olen tietoinen seikasta, että loukkaantuminen on helposti ensimmäinen tunne huomautuksen jälkeen. Toki tässä on painoarvoa sanojan tavalla ilmaista asiansa.
 
Jos koen toisen tuovan esille oman tapansa paremmuuden radikaalisti töksäyttäen sekä samalla huomautellen oman tapani virheellisyydestä, en koe minkäänlaista halua muuttaa omaa tapaani tai käytöstäni. Huomatkaa tässä nimenomaan painotus sanoilla "minä koen" hänen ilmaisevan asiansa näin. Se, onko hänen tapansa oikeasti juuri tällainen on taas eri asia. Jostain syystä toisen sanat vain kolahtavat johonkin kipeään paikkaan itsessäni ja tulkitsen ne tietyn energian kanssa, oman energiani ja kokemuspohjani kautta.
 
Yleensä tunnistan toisen hyvää hyvyyttään esille tuomat vinkit ja ohjeet, vaikka ne siltikin saattavat osua arkaan paikkaani; lempeästi minua uuteen suuntaan ohjaileviin ja uusia mahdollisuuksia esiintuoviin neuvoihin on helpompi suhtautua ja ottaa ne omaan mietintään mukaan omasta käytöksestäni ja tavoistani. Itsepäisyydestäni huolimatta, olen huomannut, että välillä toisen ohjeissa voi ollakin ihan perää. Oma elämänlaatuni saattaa oikeasti parantua, jos olen valmis tekemään pieniä muutoksia omaan käytökseeni ja ajatteluuni.
 
Avainasemassa näissä muutosten teoissa on mielestäni asteittaisuus ja pienet askeleet. Ihminen niin helposti kokee huonommuuden tunteita epäonnistuessaan muuttaa täysin elämänsä. Ei muutoksen tarvitse missään nimessä olla nopea ja radikaali. Tämä pätee ihan kaikkeen muutokseen elämässä, oli se sitten ruokavalio, luopuminen jostain haitallisesta tavasta (esim. tupakointi) tai vaikkapa liikunnan lisääminen. Päätös luopua jostain haitallisesta tunteesta tai alkaa työstää jotain haasteellista tunnetta (esim. viha) aloittaa prosessin, joka tapahtuu käytännössä myös pienin askelin, rauhassa edeten. Uskon toki myös nopeaan etenemiseen, kaikki tapahtuu täysin ihmisen omien valmiuksien mukaan. Minusta on ihanan huojentavaa ajatella, että minun ei tarvitse muuttua täysin yhdessä yössä. Voin rauhassa mietiskellä ja tunnustella omia tunteitani ja jos koen muutokset mielekkääksi itselleni, voin alkaa toteuttaa niitä.
 
Tästä taas nousee mieleeni motivaatio. Onko toisen ihmisen toive minun erilaisesta käytöksestäni tarpeeksi motivoiva? Omasta puolestani voin vastata, että minulle se ei yksin riitä. Minun on koettava muutos hyväksi myös itselleni, ja tästä muutoksesta voi epäsuorasti hyötyä myös kanssaihmiseni. Löydän ajatusteni takaa kuitenkin päätelmän: haluan muuttaa itseäni halutessani tehdä hyvää muille. Tähän koen liittyvän myös pienen pelon itselläni. Kuinka paljon voin muuttaa itseäni toisten takia hukkaamatta itseäni? Voiko toinen ihminen auttaa minua löytämään itseni, sellaisen itseni, jota en tiennyt edes olemassa olevankaan?
 
Minulla on tunne, että enkelini haluaa päästä vastaamaan näihin ajatuksiini ja kysymyksiini jo malttamattomana.
 
Aur-enkelini kanavointi 2.11.2015
 
"Sinussa on jo kaikki mitä tarvitset. Sinä olet täydellinen ihmissilmin nähtyjen vikojesikin kanssa. Nämä viat ovat kaunistamassa sinua. On helppo olla tekemisissä samanlaisten ihmisten kanssa. Opitko tuolloin itsestäsi monipuolisesti erilaisin kokemuksin ja haastein? Kyllä opit, mutta erilailla kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka haastavat sinut miettimään kuka sinä oikeasti olet. Sinua saatetaan kyseinalaistaa, sinun tekojasi saatetaan arvostella, sinun päätöksiäsi epäillä. Juuri silloin olet suurimman rakkauden ympäröimä. Rakkaus opettaa sinua pysymään omalla polullasi, rakkauden verhon takaa katsottuna "väärät" teot ovatkin niitä tärkeimpiä ja arvokkaimpia. Sinusta ei löydy mitään sellaista mitä sinussa ei jo olisi. Sinuun ei voida laittaa mitään sellaista, minkä tarkoitus ei ole olla sinussa. Luovut harhoista luopuessasi pelosta menettää jotain. Sillä sinulla on jo kaikki mitä tarvitset. On kaunista, että elämässäsi on ihmisiä ja tapahtumia, jotka avaavat omat silmäsi omalle kauneudellesi ja rohkaisevat sinua loistamaan koko komeudessasi. Näytät koko potentiaalisi maailmalle, universumille loistaen valoasi, joka on koko ajan sinussa. Se on tärkeintä. Uhraa ajatuksesi siihen, kaikki muu on turhaa."
 
Selvä. Kiitos enkelilleni tästä selvennyksestä. Oloni on heti kevyempi ja selkeämpi. Miten upeaa onkaan saada kasvaa täällä maapallolla ihanien enkeleiden suojeluksessa! Päästän siis irti muutoksenpelostani, ylpeydestäni ja keskityn loistamaan omaa kaunista valoani. Kuulostaa helpolta. Tuntuu hyvältä. Ja helppoa se on! Minä uskon siihen.
 
Ollaan kiitollisia mahdollisuuksista oppia itsestämme aina vain lisää ja lisää. Hyväksyn itseni tällaisena kuin olen, jolloin muidenkin on helppo hyväksyä minut tällaisena kuin olen. Olen avoin ja valmis kehittämään itseäni herkällä tunteella aistien sekä ulkopuolelta että sisältäni tulevia viestejä.
 
Ihanan valoisaa ja kevyttä marraskuuta Sinulle!
 
Enkelten keveydellä,
Tanja Kettumäki
Jaa tämä:
Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa. Selestial.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net