03.10.2014

Hyveet ja kiitollisuus

-        On olemassa erilaisia ohjeita ja neuvoja miten kannattaisi elää. Esimerkiksi erilaiset moraaliohjeet ja hyveet. Mitä sanot niistä. -        Ohjeet ovat luotu osittain yhteisön säännöiksi, jotta järjestys pysyisi. Mutta on niissä myös ns. universaaleja ohjeita. Ohjeita on monenlaisia ja niistä on erilaisia variaatioita. -        Miten tunnistamme ns. universaalit ohjeet?

-        Lähtisin liikkeelle toisesta suunnasta. Miten tunnistamme itsessämme, kutsukaamme sitä nyt vaikka hyveellisyydeksi. Meidän ei tarvitse päntätä ulkoa jotain moraaliohjeistuksia. Meidän tulee pyrkiä löytämään ne itsestämme.

-        Miten ne voi löytää. Jos esimerkiksi on oppinut ns. vääriä tapoja.

-        Jälleen kerran palataan läsnä olemisen tilaan. Kun olemme läsnä, tiedämme mikä toiminta on oikein. Kun tarkkailemme tilannetta neutraalisti läsnä olemisen tilassa näemme asiat selkeämmin. Läsnä olemisen tilassa näemme myös omat väärät toimintamallit. Käytän sanaa väärä, vaikka se ei ole väärä. Sanat eivät yllä maaliinsa. Tarkoitan että näemme omat toimintamallit ja sen mistä ne juontaa juurensa. Tämän jälkeen näemme myös sopiiko kyseinen malli tilanteeseen. Oikeastaan emme tarvitse minkäänlaista käyttäytymismallia, koska tilanne itse opastaa meitä oikeanlaiseen käyttäytymiseen.

-        Onkohan tämä näin yksinkertaista.

-        Kyllä se on. Mutta tottakai se on pitkä prosessi että saamme läsnä olemisen tilan pysymään pitkään päällä.

-        Entä hyveet joita esimerkiksi kristillisyydessä on meille annettu ohjenuoriksi. Mitä sanot niistä.

-        Hyveet ja ohjeet ovat tietynlainen vertailupohja jota vasten me voimme arvioida omia toimintamallejamme, mutta lopulta kaikki on vain suhteellista ja ns. hyveetkin voivat jossakin hetkessä olla käyttökelvottomia. Esimerkiksi ns. seitsemän kuoleman syntiä ovat yksi luettelo egon luomista esteistä, jotka estävät meitä pääsemästä läsnä olemisen tilaan.

-        Mutta eikö jotkin hyveet vahvista meissä egotonta puolta.

-        Enpä olisi niin varma. Ego on niin ovela että se voi ottaa ns. hyveet omakseen ja tehdä niistä normeja joita tulee noudattaa. Ylpeys on yksi esimerkki tästä. Mutta toisaalta kun elämme jonkin ismin mukaan, niin silloin joudumme elämään tietoisemmin pysyessämme ismissä.

-        Aivan aivan.

-        Kun pyrimme pois egon normeista toteutamme hyveitä automaattisesti. Ja lopulta on vain yksi hyve.

-        Mikä? Myötätunto, rakkaus?

-        Kiitollisuus.

-        Eikö rakkaus ole suurin hyve.

-        On silloin kun se on kiitollisuutta.

-        En ymmärrä

-        Kuinka moni tietää miltä rakkaus tuntuu. Se ei ole sitä mitä mies ja nainen kokevat välillään, mutta se voi ilmetä siinäkin.

-        Aijaa.

-        Tutkiskele kiitollisuuden tunnetta rinnassasi ja huomaat että se itseasiassa on rakkautta.

-        Kun olet läsnä, olet auki kaikelle ja olet kiitollinen kaikesta ja et voi toimia väärin.

-        Onko muita hyveitä.

-        Luottamus. Myötätunto. Jakaminen. Antaminen. Palveleminen. Auttaminen. Nöyryys.

-        Onhan noita.

-        Kaikki samaa eri sanoin ilmaistuna. Kaikki ne ilmaisevat avoimuutta ja itsestäsi antamista. Sinusta ulospäin virtaavaa suuntaa. Egon tunteet eroavat siinä että niissä virtaus on sinuun päin. Haluat jotain tai pidät itselläsi jotain minkä pitäisi virrata ulospäin. Jos et anna virran virrata et voi kasvaa suureksi ja vuolaaksi virraksi.

-        Mielenkiintoista.

-        On vielä yksi. Toivo. Se on ikään kuin lahja ihmiselle kun hän oppii elämään hetkessä. Siinä annetaan virran vietäväksi toive tulevaisuuteen. Se ei ole haluamista eikä se ole odottamista vaan se on tässä hetkessä kiitollisuuden tilassa annettu toive siitä mitä toivoisi tulevaisuudessa itselleen. Tässä tilassa annettu toive toteutuu ennemmin tai myöhemmin. Mutta useimmiten kun on saavutettu läsnäolemisen ja kiitollisuuden tila, ei ole mitään tarvetta toivoa mitään. Kaikki riittää mitä sillä hetkellä on. Mutta ei ole myöskään väärin toivoa. Toivominen on luomista.

-        Vau. Kuulostaa uskomattomalta.

-        Mutta totta.

-        Voiko toista auttaa saavuttamaan läsnä olemisen tila ja kiitollisuuden tunne.

-        Voi tietenkin. Olemalla itse tässä tilassa. Esimerkiksi kun kasvattaa lasta, kun rakastaa sitä ja on siitä kiitollinen. Pitää sylissä niin silloin tuo tunne vahvistuu lapsessa. Esimerkiksi lapsen perusluottamus kehittyy kun häntä kannattelee äidin tai isän käsivarret. Silloin lapsi aikuistuessaan on luottavaisempi elämän kannatteluun. Syli on paras temppeli missä voi eheytyä ja kasvaa kohti läsnä oloa ja kiitollisuuden tunnetta. Itsetunto on itsensä hyväksymistä ja itsensä hyväksyminen kumpuaa läsnä olemisesta.

15.2.2014

VMM

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net