21.04.2015

Auttaako vai eikö auttaa?

Enkelit toteuttavat henkisiä lakeja auttaessaan meitä: pyytäessämme. Pitäisikö meidän ihmistenkin toteuttaa samaa lakia? Tunnistan itsessäni suunnattoman halun auttaa. Tunnistan myös tilanteita menneisyydestäni, joista näin jälkikäteen tarkasteltuna huomaan ajattelevani, että ehkä olisi ollut parempi olla auttamatta. On haasteellista nähdä vierestä ihmisen takeltelevan ja kompastelevan elämässään. Niin helposti sitä jakaa oman mielipiteensä ja elämänohjeensa toiselle ihmiselle, jonka elämässä on pieniä tai suuria monttuja. Tuntuu hyvältä tehdän toisen puolesta hänen elämästään minun näkökannalta katsottuna helpompaa ja parempaa.

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tuo toinen ihminen saattaakin tarvita juuri tuota monttua oppiakseen elämässään tärkeän oppiläksyn. Teen hänelle ”karhunpalveluksen”, jos tulen siihen maantiejyrän ja hiekkakasan kanssa tasoittamaan hänen monttunsa; ihminen jääkin ilman jotain tärkeää oppiläksyä. Elämä heittää hänen eteensä tuon opin jotain toista kautta kyllä. Tästä nousee mieleeni ajatus, että toimisikohan universumi kuitenkin siten, että auttaessamme ihmistä selviämään pohjattomasta kuilusta, elämä toisi ihmisen eteen hieman pienempiä monttuja? Ehkä sellaisia monttuja, joista hän selviäisi paremmin. Huomaan yrittäväni keksiä keinoja, jotka oikeuttaisivat haluni auttaa toisia ihmisiä. Tai auttamisenhaluni on varmasti oikeutettua, itse auttaminen sen enempää ajattelematta toisen ihmisen elämänsuunnitelmaa ja jossain määrin jopa toisten ihmisten elämään puuttuminen ovat eri asioita.

Itse asiassa uskon siihen, että enkelit voivat puuttua elämäämme pyytämättämme hätätilanteessa, kun meille on käymässä jotain, mikä ei kuulu vielä tai ollenkaan elämänsuunnitelmaamme. Tällaisia asioita voisivat olla esimerkiksi jotkin tapaturmat ja onnettomuudet. Leikittelyni pohjattomista kuiluista pelastamisista voisi ehkä rinnastaa tuohon ajatukseen: on hienoa ja sallittua ohjata toinen varmasta tuhosta uuteen mahdollisuuteen.

Oma lukunsa on sellainen ”auttaminen”, jossa ihmisellä ei omasta mielestään ole mitään hätää, mutta minun mielestäni hänellä olisi paljon parempi elämä, jos hän muuttaisi tuon ja tekisi näin. Tuolloin oma auttaminen menee usein hukkaan: ihminen ei ole vastaanottavainen kokiessaan apuni turhaksi. Silloin voidaan puhua jo jonkin asian tuputtamisesta ja pakottamisesta. Miten erotan oman mielipiteeni ja näkemykseni toiselle ihmiselle tarkoitetusta elämänpolusta? Kas siinäpä hyvä kysymys!

Rakkaudesta käsin toimiminen on avainasemassa tunnistettaessa omia tarkoitusperiään. Rakkaus lisää hyvinvointia minussa sekä läheisissäni. Kun toimin rakkaudesta käsin toista ihmistä kohtaan, hänen hyvä olonsa lisääntyy, hän tuntee itsensä vapaaksi ja saa olla oma itsensä. Pelko ja huoli saatetaan helposti sekoittaa rakkauteen. Kuinka monet vanhemmat sanovat olevansa huolissaan lastensa puolesta? Onko vanhempien etuoikeus kantaa huolta lapsistaan? Onko se normaalia? Tervettä? Odotetaanko sitä jopa? Omasta puolestani, vaikka lapseton olenkin, uskallan sanoa, että ei sen niin kuuluisi mennä. Kiinalaisen lääketieteen tietämyksenikin mukaan huoli ja pelko eivät ole pitemmän päälle tervettä. Ne kuluttavat ihmistä ja sisäelimistä erityisesti Pernaa ja Munuaisia.

Jos on epävarma pitäisikö toista ihmistä auttaa vai ei, voi aina turvautua myös aineettomaan auttamiseen. Ei pidä väheksyä energeettistä auttamista: siunauksia, rukousta toisen puolesta, hyvien ajatusten lähettämistä ja hyvän toivomista yleisesti. Vielä, kun lisää perään, että tapahtukoon korkein paras kaikkien kohdalla, niin ajatuksesi ja toiveesi etsivät suotuisimman tavan tulla toisen ihmisen elämään antaen hänen kuitenkin itse valita toimintatapansa. Minä olen ensisijaisesti vastuussa itsestäni, sinä olet ensisijaisesti vastuussa itsestäsi. Näin se menee. Jos minulle joskus siunaantuu lapsi tai lapsia, katsotaan poikkeaako mielipiteeni asiasta. Nyt sanon tietenkin, ettei asenteeni huolehtimiseen ja murehtimiseen tule poikkeamaan. Ymmärrykseni on toki voinut kasvaa.

Autetaan toisiamme ja ennen kaikkea itseämme ymmärtämään toisiamme paremmin. Autetaan rakkaudellisesti toisia näkemään, että minun tieni on juuri oikea minulle ja sinun tiesi on täydellinen juuri sinulle.

Aur-enkelini kanavointi 2.4.2015

”Rakkaus on vapaus, rakkaus päästää kaikki käsistään ja tietää, että silti saa kaiken minkä kuuluukin saada. Elämässäsi kaikki tapahtuu rakkaudesta sinua kohtaan, suurin vihamiehesi on itse asiassa rakkain henkilö sieluntasolla ja rakastaa sinua suuresti. Olette yhdessä tulleet tähän elämään päättämään jotain, mikä on alkanut joskus aijemmin. Älä kiertele haasteita ja pelottavia tilanteita. Kohtaa ne pää pystyssä. Huomaat, että onnistut. Nouse jyrkintä vuorenrinnettä ja saat osaksesi suurimman palkkion. Itsesi voittamisen. Toivo aina parasta, sillä sinä ansaitset vain parasta. Välillä oma mielikuvituksenpuutteesi estää sinua toivomasta parasta, jätä pyyntösi meille enkeleille tuolloin, niin tuomme ilolla elämääsi puhtainta ja korkeinta valoa.”

Helpotetaan toistemme elämää juuri sopivalla tavalla, juuri oikeaan aikaan. Enkelit siunaavat huhtikuusi, elämäsi ja auttamistyösi ihmisten parissa.

Rakkaudella auttamisenhalusta puhkuva,

Tanja

Jaa tämä:
Tanja Kettumäki

Elämää ja enkeleitä blogin takana on lahtelainen ALH enkelihoitaja ja -kouluttaja, regressiohoitaja, perinteisen lääketieteen akupuktuurihoitaja ja muusikko Tanja Kettumäki. Blogissaan hän kirjoittaa kokemuksistaan ja elämästään enkeleiden kanssa. Selestial.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net