11.11.2014

Askeettisuus

Olin järjestellyt piharakennuksessa olevan huoneeni uudelleen. Olin karsinut turhat huonekalut ja tavarat ja jättänyt vain sängyn, pienen pöydän, tuolin ja ikkunalaudalle pari kynttilää. Puisella lattialla oli myös matto, jotta meditointihetkeäni ei kylmyys katkaisisi. Mestarini työnsi oven raosta ensin uteliaana naamansa ja sitten koko ruhonsa. -        Mitäs sinä täällä hommailet. Hän kysyi hyväntuulisena. -        Järjestelin paikat uudelleen ja karsin kaiken turhan tavaran pois. Ehkä näin saan paremmin pidettyä hillittömän egoni aisoissa.

Mestari istuutui sängylle ja silmäili minua tutkivasti. Hän toisti hiljaa sanojeni loppuosan: ”ehkä näin saan paremmin pidettyä hillittömän egoni aisoissa.” Sitten hän hypähti kauhistunut ilme kasvoillaan ylös sängyltä ja alkoi huutaa karmaisevalla äänellä: ”Tuolla se on, tuolla se on, Ego, Ego!”

Minä säikähdin, mutta ymmärsin samalla että tämä oli mestarini huumoria, jonka tarkoituksena oli osoittaa huumorilla että olin hakoteillä ajatusteni suhteen. Mestarini lopetti huutoesityksensä ja katsoi minuun hymyillen.

-        Jos valaistuminen onnistuisi pelkkää huonetta järjestelemällä olisivat kaikki kirkossa käyneet valaistuneita. Tai jokainen köyhä olisi mestarimme.

Huomasin että egoni halusi kokea tulleensa loukatuksi, mutta jätin tunteen omaan arvoonsa ja pyysin neutraalilla äänensävyllä mestariani tarkentamaan väitettään.

Mestarini hymyili ovelasti, ilmeisesti hän huomasi miten hallitsin egoni hyökkäyksen.

-        Toki askeettisuus voi auttaa tiellä kohti läsnäoloa. Kun on vähemmän aisteilla kiintopisteitä, sitä vähemmän ego saa ravintoa. Mutta ego keksii vaikka tyhjyydestä kiintopisteitä, jos emme ole jatkuvasti valppaana.

Ymmärsin että mestarini tarkoitti että jos emme tee valintojamme tietoisina, voimme jäädä valinnan vangiksi ja tässä tapauksessa askeettisuuden vangiksi. Sanoinkin mestarille.

-        Tiedän että tavaralla tai asialla tai vaikkapa asenteella ei ole merkitystä, mutta jos esimerkiksi tavaraa on paljon niin se sitoo enemmän harhaan. Yksinkertaisuus helpottaa jos se on tietoinen valinta.

Mestari pisti pitkälleen sängylleni ja risti kädet rinnalleen. Hän tuijotti kattoa ja sanoi.

-        Tavaran paljoudesta voi olla hyötyä tiellämme valaistumiseen. Kun tavaraa on paljon, kun ajatuksia on pää pullollaan, niin jossain vaiheessa turhaudumme paljouteen ja havahdumme näkemään tavaran ja ajatustemme kahlitsevuuden.

-        Ymmärrän. Mutta jos tavaraa on sopivasti, sen verran että se tyydyttää perustarpeet.

-        Mikä on sopivasti? Sitä ei voi määritellä.

-        En ymmärrä.

-        Oleellista on se miten tavaraan suhtautuu, niin kuin sanoit. Tavaraa ei tarvitse omistaa. Asiat järjestyy ja tavarat ilmestyvät kun niitä tarvitaan.

-        Mutta kun tavaraa on paljon ja jos siihen on ego kiinnittynyt, on siitä egon vaikea luopua, koska se on osa egon todellisuutta.

-        Kyllä olemme nähneet historian sivu raivokkaita omaisuuden puolustautumisia. Mitä suurempi ego sitä suurempi spektaakkeli on tavarasta luopumisen raivo.

Olimme pitkään hiljaa, olimme yhtä mieltä. Istuuduin tuolille ja tarkkailin mieleni tuntemuksia ja egoni nousevia ja laskevia aaltoja. Mestarini hengitys viittasi siihen että hän oli nukahtanut. Annoin puheittemme sisällön kaikua sisälläni paljastaen ideansa. Mieleeni nousi vielä aiheeseen liittyvä oivallus. ”Myös keho on työkalu, johon pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin tavaroihin. Keho pitää tiedostaa ja sitä voi käyttää haluamallaan tavalla. Voimme käyttää kehomme kieltä ja pukeutumista tietoisesti, jos haluamme antaa tietyn vaikutelman ulospäin. Kun olemme tietoisia kehostamme voimme ymmärtää sen tarpeita. Mutta jos ego yrittää ymmärtää kehoa, se muuttaa tarpeet haluiksi ja kehotyökalun tuhoavaksi työkaluksi.”

10.5.2014

VMM

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net