26.02.2015

Anni-tädin lapsuusmuisto

Käydessäni Anni-tädin luona, kävimme ensin asioilla ja kaupassa, sitten haimme leipomosta kahvileipää ja joimme kotona yhdessä kahvit. Nyt jo edesmennyt, silloin yli kahdeksankymppinen tätini tapasi niinä hetkinä kertoilla minulle nuoruusmuistojaan. Me olimme samanhenkisiä ihmisiä ja sen vuoksi läheisiä. Hän oli isäni sisar ja häneltä sain kuulla monta asiaa isoisästäni, josta en ollut tajunnut kysellä isältä. Anni-täti sanoi kertovansa asioita, joita ei ollut kertonut kenellekään aikaisemmin.       Kaikkein sykähdyttävin oli kertomus lapsuudenystävästä Kaisasta. He leikkivät yhdessä aina kun voivat. Molemmilla oli vilkas mielikuvitus ja he keksivät aina uusia leikkejä. Sinä kesänä he olivat noin kymmenvuotiaita. Heillä oli kesälomaa, mutta kotona piti auttaa äitiä monenlaisissa askareissa. Eräänä aamupäivänä, kun oli selvinnyt töistään, Anni lähti Kaisaa hakemaan. Kaisan kotiin oli noin kilometrin matka. Anni oli noin puolessa välissä mäen kohdalla, kun hän näki Kaisan tulevan vastaan ja heiluttavan käsiään mäen päällä. Hän juoksi vastaan, mutta Kaisa kääntyikin ja lähti takaisin mitään sanomatta. Anni arveli, että Kaisa oli keksinyt uuden leikin ja seurasi tätä Kaisan pihaan. Kun hän tuli pihalle, Kaisaa ei näkynyt missään. Anni etsi turhaan pihasta, ja meni sitten sisälle Kaisaa hakemaan. Kaisan äiti tuli itkettyneen näköisenä vastaan. Kun Anni kysyi missä Kaisa oli, täti purskahti itkuun. Anni seisoi ihmeissään odottaen tädin lakkaavan. Vihdoin täti sai sanottua, että Kaisa on kuollut. Hän oli hukkunut sinä aamuna. ”Eikä ole! Anni oli väittänyt, ”minä tulin tänne Kaisan perässä. Kaisa tuli minua vastaan puolimatkan mäessä ja kääntyi siitä kotiin päin ja teidän pihaan, ja minä tulin hänen perässään!” Lopulta Annin oli uskottava, että hänen ystävänsä oli hukkunut. Hänen isänsä selitti myöhemmin hänelle, että Kaisa oli tullut hyvästelemään hänet, hehän olivat parhaita ystäviä. Joskus vainajat voivat näyttäytyä maisessa hahmossaan läheisilleen. Kun olin Anni-tädin arkun äärellä joitakin vuosia myöhemmin, jokin värisytti minua sydänjuuria myöten. Mieheni, joka näkee fyysisen ohella henkisiä, sanoi Anni-tädin halanneen minua hyvästiksi. Hän oli ollut muutaman metrin päässä seuraamassa tapahtumia Ola-sedän kanssa, joka oli lähtenyt ennen häntä. Irmeli  
Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net