17.11.2016

”Älkää tehkö pahalle vastarintaa.”

Tämä Vuorisaarnan kohta kuulostaa mahdottomalta toteuttaa. Miten voit olla vastustamatta pahaa? Ellet vastusta, joudut helposti kynnysmatoksi, jonka yli kävellään ja johon pyyhitään vielä jalatkin. Täytyyhän sinun ilmaista millaisia arvoja sinulla on.

Kun kuulet jostain vastenmielisestä teosta, kauhistut, tunnet inhoa ja mielesi kuohahtaa vastarintaan: ”Tuo ei ole oikein, ei noin saa tehdä!” Tuntuu häijyltä, ahdistaa, mieleesi tunkee ajatuksia siitä, miten voit liittyä sen vastustajiin; joukolla on paljon voimaa.

Sorvaat ajatuksissasi keinoja, miten haluaisit pahantekijöitä rangaista, miten saisivat itse tuta mitä ovat toisille tehneet. Mielesi kiehuu ja suututtaa moinen vääryys ja epäoikeudenmukaisuus. Ihmettelet miten joku voi olla näin röyhkeä, piittaamaton, raaka ja vastoin kaikkea sitä, mikä tekee ihmisestä kunnon ihmisen.

Minä kuulun niihin, joita terroriteot, väkivalta, toisten piinaaminen ja vääryydet kauhistuttavat, ja olen nautinnolla keksinyt sopivia rangaistuksia ryökäleille, harmitellut vanhan jalkapuu-rangaistuksen joutumista pois käytöstä. Toisinaan raivostuttaa niin, että rintaan sattuu ja vatsaa vääntää oma avuttomuus ja pelottaakin kaikki ilkeydet, joita tuntuu tapahtuvan joka puolella. Tällä tavalla olen saanut vähällä vaivalla itselleni todella pahan olon.

Mitä muuta ihminen sitten voi tehdä, jos pahaa ei pidä vastustaa?

Äiti Teresalta oli kysytty, osallistuuko hän Vietnamin sodan vastaiseen mielenosoitukseen. Äiti Teresa oli vastannut: ”En, mutta jos marssitte rauhan puolesta, tulen mukaan.”

Jos taistelen pahaa vastaan, olen siinä kiinni, sisäisesti vimmoissani ja voin huonosti. Siihen voimani hupenevat ja monta hyvää asiaa saattaa jäädä tekemättä.

Olen koettanut tarkkailla ajatuksiani ja huomannut valitettavan helposti kuohahtavani yhä jotain asiaa tai tapahtumaa vastustamaan. Tämä tuntuu olevan pitkä prosessi. Eräs tärkeä virstanpylväs matkalla on ollut vanha intiaanitarina siitä, kumpaa itsessäni ruokin, koiraa vai sutta. (Blogini elokuulta Tiedätkö ketä kuuntelet?)

Jos ryhdyn taistelemaan jotain vastaan, liityn kyseessä olevaan pahan aiheuttajaan vastavoiman muodossa. Kun ajattelen sitä oikein tosissani, ajatus puistattaa. En halua liittyä pahaan millään tavalla.

Valitettavasti ajatusten ja mielipiteitten siivoaminen ei ole kerralla selvä; kun yhden hapatuksen saa pois, uusia luikahtaa melkein huomaamatta sisään.

Siitä huolimatta aina uudestaan ja uudestaan keskityn siihen, minkä puolesta olen, mitä tuen ja kannatan ja arvostan. Silloin säilytän värähtelytasoni korkeampana enkä vajoa alemmalle tasolle. Ajatus kannustaa osaltaan ponnisteluissani.

Tämä käy vaikka sisäisestä joulusiivouksesta, eihän adventin ajan alkuun ole enää kuin pari viikkoa.

Olen ammentanut tähän ajatuksia Wayne W. Dyerin kirjasta ”Ota henkinen voimasi käyttöön”.

Ollaan hyvien asioiden puolesta

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net