04.02.2016

Ajatuksia kuoleman jälkeisestä elämästä

Aika monille on varmaan tullut mieleen useammankin kerran, että elämä ei ole oikeudenmukaista: joillekin tuntuu koettelemuksia kerääntyvän, kun toiset näyttävät selviytyvän hyvin kepeästi, vaikka rynnivät kyynärpäitä käyttäen toisten edelle.

Minun oli nuorena vaikea hyväksyä sitä, että Jumala tiputtelisi onnettomuuden toisensa perään yksille, kun vähemmän kunnolliset kahmivat itselleen enemmän kuin tuntui kohtuulliselta.

Onneksi luin jo alle kaksikymppisenä Karman laista. Siinä kohtasin oikeudenmukaisuuden, joka näytti puuttuvan maisesta elämästä.

Millä tavalla sinuun vaikuttaisi, jos pitäisit mahdollisena, että sen jälkeen, kun sielullis-henkinen olemuksesi on jättänyt fyysisen kehosi, sinulla olisi edessäsi menneen maisen elämäsi katselmus?

Menneinä aikoina uskottiin, että kuoltuaan ihminen joko pääsee taivaaseen tai joutuu helvettiin, kiirastulessa kärvistelemisestäkin puhuttiin. Meille opetettiin, että helvettiin joutui, jos teki syntiä, pahaa. Kiirastuleen joutuivat pienempää pahaa tehneet.

Taivaassa laulettiin ylistyslauluja ja soitettiin harppua. Se kuulosti pelottavan yksitoikkoiselta ja ihmetytti, koska jos meidän oli tarkoitus kehittyä täällä maan päällä, minkä vuoksi kuoleman jälkeen jäisimme staattiseen tilaan? Mitä järkeä siinä olisi?

Nykyään helvettiin joutumisesta ja kiirastulesta puhuvat kai lähinnä jotkut lahkot tai tiukasti Raamatun sanoista kiinni pitävät.

Osa ihmisistä on sitä mieltä, että tämä elämä on ainoa, ja että sen jälkeen on tyhjyys, ikuinen uni. Niin ajattelevat ihmiset sanovat, ettei kukaan ole tullut kertomaan muusta.

Kuitenkin on ihmisiä, kuten kliinisesti kuolleet, jotka ovat kuoleman kynnyksellä käytyään palanneet kertomaan kokemuksistaan. Osa on joutunut hyvin vastahakoisesti palaamaan kehoonsa ja jatkamaan elämäänsä, koska jotain on vielä tekemättä. Olipa eräälle miehelle sydämen pysähtymisen aikana aikoja sitten kuollut lapsuudenystävä sanonut, ettei tämä ollut oppinut rakastamaan. Siitä oli tullut sen miehen elämän käännekohta.

Mikäli aikasi on täysi, irtaannut ruumiistasi, olet valossa ja tajuat, että fyysisesti olet kuollut, mutta henkinen minuutesi elää. Et tunne pelkoa, tuntuu hyvältä, olet vapaa maallisista ongelmista, kivuista ja vaivoista.

Rajalla, kynnyksellä näet valo-olennon, enkelin ja Kristuksen.

Näet eletyn elämäsi kuin katselisit elokuvaa itsestäsi ja koet toimitko oikein vai väärin. Voit iloita hyvistä teoistasi ja kestämistäsi koettelemuksista ja siitä, mitä olet oppinut, mutta koet katumusta ja tuskaa tekemistäsi virheistä ja toisille aiheuttamastasi tuskasta.

Et voi selitellä tekojasi etkä keksiä verukkeita; sinussa herää voimakas tarve sovittaa – olet kiitollinen jälleensyntymän suomasta mahdollisuudesta.

Ne kuvat ovat muistojasi, elämänvoimakehoosi tallentuneita eteerisiä kuvia, jotka vapautuivat, kun irtaannuit fyysisestä ruumiistasi.

Eräs mies valitti sairaalassa omaisilleen: ”Miksi ne näyttävät televisiossa sotafilmejä? En minä halua katsella niitä.” Hänen huoneessaan ei ollut televisiota.

Kristus ei sinua tuomitse, mutta joudut arvioimaan itse tekemäsi valinnat maailmankaikkeuden rakkauden ja harmonian valossa. Ymmärrät elämäsi tapahtumat laajemmasta näkökulmasta, kosmisen viisauden avulla, ja näet aikaisempien elämiesi yhteenvedon.

Sen jälkeen sinun täytyy vielä irrottautua kaikista maalliseen elämään kuuluneista haluista, tarpeista ja riippuvuuksista, sillä ne ovat olemassa vielä, vaikka fyysistä ruumista ei enää ole.

Se on kiirastuli sellaisille, jotka ovat olleet tiukasti kiinni nautintoaineissa, tavaroissa tai tavoissa. Omilla valinnoilla ja asennoitumisella on suuri merkitys.

Katumus ja omien tekojen merkityksen ymmärtäminen ja halu sovittaa puhdistavat sielusi.

Joudut kuitenkin syntymään uudelleen. Olet mukana valitsemassa uutta elämänsuunnitelmaa, uutta tehtävää itsellesi seuraavaan elämään karmallisen kehityksesi puitteissa. Siinä kohtaat jälleen ne ihmiset, joihin sinulla on karmallisia kohtalon siteitä.

Karman ja kohtalon edessä ei kukaan selviä selittelemällä, vaan jokainen näkee itsensä ja tekonsa sellaisina mitä ne ovat ja edessä on tekojen sovittaminen.

Tämä on edessä meillä kaikilla. Pystytkö kokemaan kuvan lohdullisena?

Heleää helmikuuta

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net