04.12.2014

Adventtipuutarhan Valopolku

Ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina varhain aamulla vanhemmat ja lapset kokoontuvat steinerpäiväkodin saliin. Salin lattialle on laitettu kuusenhavuista iso spiraali. Spiraalin keskellä oleva iso kynttilä on ainoa valaistus. Salissa tuoksuu kuusenhavuilta ja omenalta.

Lapset istuvat penkeillä kädessään punaisen jouluomenan keskelle asetettu kynttilä. Enkeli hakee vuorotellen jokaisen lapsen ja kiertää hänen kanssaan havuspiraalin keskelle hakemaan jouluvaloa isosta kynttilästä. Enkeli auttaa lasta sytyttämään kynttilän. Sen jälkeen se laitetaan yhdessä ison kynttilän lähelle ja enkeli johdattaa lapsen paikalleen ja seuraava lapsi pääsee hakemaan jouluvaloa omaan kynttiläänsä ja viemään sen havuspiraalille jonkin matkan päähän edellisestä.

Koko ajan lapset, vanhemmat ja opettajat laulavat yhdessä ”Maa on niin kaunis”, ilman musiikkia, yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki lapset ovat laittaneet oman kynttilänsä ja koko havuspiraali on täynnä kynttilöitä ja niiden loistetta.

Lasten ja vanhempien poistuttua nimilapuin varustetut kynttilät sammutetaan ja kerätään pois ja jaetaan lapsille kotiin vietäviksi. Sen jälkeen aikuiset voivat halutessaan kiertää spiraalin ja hakea itselleen jouluvalon ja joulurauhaa. Juhlassa on ehdoton valokuvauskielto.

Havuspiraalin kiertäminen kuusen ja omenoiden tuoksuessa ja toisten laulaessa on lapselle valtava elämys, mutta sitä se on aikuisellekin. Spiraalin voi kulkea hitaasti tunnelmaan paneutuen, hakea oman jouluvalon ja istua vielä penkillä katselemassa ja hiljentymässä. Monille tulee kyyneleet silmiin, mutta sielu ja mieli rauhoittuvat.

Työskennellessäni kunnallisessa päiväkodissa järjestimme työkaverini Merjan kanssa omaan päiväkotiin adventtipuutarhan, Valopolun, kuten Merja huudahti kerrottuani siitä hänelle. Sielläkin aikuiset kiersivät hakemassa joulun valoa mieleensä ja istuivat hetken rauhan tunnelmassa. Moni kiitteli saamastaan sielunrauhasta, toiset istuivat kyyneleet silmissä.

Rauhallista adventin aikaa toivottaen

Irmeli

Jaa tämä:
Irmeli Armiala

Kiinnostukseni henkisyyteen alkoi jo teini-iässä. Tutustuin eri virtauksiin ja kokemusta erilaisista henkisyyden ilmenemismuodoista on myös kertynyt runsaasti. Olen suomentanut useita henkisyyttä käsitteleviä esitelmiä ja pari kirjaa. Olin pitemmän aikaa toivonut saavani uusia ideoita ulospäin suuntautuvaan henkiseen työskentelyyn. Minua poltti halu tehdä jotain, jakaa kokemaani, mutten tiennyt mitä tekisin. Inna Thilin minulle pitämien mentorointien aikana avautui mahdollisuuksia, joita en ollut osannut ajatella. Niistä kehittyi idea blogin kirjoittamisesta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net