Susanna Aarnio: ”Nykypäivän suomalaista vaivaa sielunmenetys” Kuva: Susanna Aarnio
12.07.2019

Susanna Aarnio: ”Nykypäivän suomalaista vaivaa sielunmenetys”

Aikamme täyttyy kiireestä, teknologiasta ja suorittamisesta. Suomalais-ugrilainen samanistinen perinnetieto toteaisikin tähän, että kyseessä on sielunmenetys ”Löylyn ja Itsen menetys”. Mutta mistä "kadonneen sielun" löytäisi? Auttaisiko karhuperinne tähän vaivaan?

Susanna Aarnio on Johannes Setälä -keskuksen perustaja, pääopettaja ja perinteenkantaja. Hän on myös itkijä, runolaulaja, ammattiluontokuvaaja ja kuvataiteilija. Käydessään luennoimassa kouluissa, Aarnio kertoo nuorille sielunmenetyksen olevan sitä, kun tuijottaa puhelinta, eikä ole läsnä tässä hetkessä.

Aarnio palauttaa ihmisille heidän metsämuistiaan

Moderni suomalainen on irti juuristaan ja luonnollisesta ympäristöstään. Aarnio kuitenkin toteaa, ettei hän opeta mitään, vaan palauttaa muinaista metsämuistia, jota jokainen kantaa syvällä sydämessään. Metsämuisti palautuu esimerkiksi yhteisöllisissä itkemistilaisuuksissa: ”Vien usein ryhmiä avohakkuumetsiin yhteisöllisiin itkemistilaisuuksiin. Kuulostaa ehkä ihmeelliseltä, mutta kyse on tärkeästä asiasta: se on sanatonta, laulettua yhteyttä luontoon ja esivanhempiin.” Aarnio kertoo.

Ihminen voi myös vahvistaa itse metsämuistiaan

Hiljentyminen ja pyytäminen on tärkeitä asioita, kun etsii omaa metsämuistiaan. Metsään ei sovi ryskiä vauhdilla ja melulla, vaan hiljaisesti kunnioittaen. Liike ja fyysisyys myös sopivat kuvaan mukaan, metsässä ei ole pysähtyneisyyttä. Aarnio on vakuuttunut siitä että: ”ihminen kyllä löytää keinot, kun tunnistaa vetovoiman, joka saa hänet etsimään sitä totuutta, joka aukeaa tästä yhteydestä. Itse nimitän sitä vetovoimaa haluksi palata alkumetsään, esivanhempiemme juurille, rihmastoon.”

Karhuperinne eli vahvana suomalais-ugrilaisessa perinteessä

Suomessa karhuun on muinoin suhtauduttu kunnioituksella. Karhulle on kirjoitettu runolauluja, loitsuja, karhuvirsiä ja rituaaleja, joiden avulla yleisesti juhlistettiin elämän tärkeitä hetkiä.

Karhunkaato oli rituaali, sillä karhu oli myyttinen olento, tuonpuoleinen mutta ihmisenkaltainen. Karhua ei kaadettu ensisijaisesti ruoaksi, vaan sen kaato merkitsi kyläyhteisölle suojautumista, sillä elinpiirit olivat tärkeitä.

Karhun voimaan, karhuperinteeseen ja shamanistiseen istuntotyöskentelyyn on nyt mahdollista osallistua Susanna Aarnion opastuksella Nuuksiossa 19.7. Rumpu Soikoon! -tapahtumassa.

Lähteet:
Mia Jokiniva: Metsäjooga
FM Vesa Matteo Piludu: ”The Forestland´s Guests: Mythical Landscapes, Personhood, and Gender in the Finno-Karelian Bear Ceremonialism”
https://www.teologia.fi/ajankohtaista/1595-vaeitoes-karhuseremonia-kertoo-muinaisesta-suomaisesta-uskomusmaailmasta

Jaa tämä:
Sari Autere

Kuudesaisti.net sivuston perustaja ja päätoimittaja, joka myös kirjoittaa sivustolle aina ehtiessään. Lähellä sydäntä Äiti maa ja Uusi kultainen aika.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net