Sielulintu saattoi ilmestyä varpusena pihamaalle tai koputtaa ikkunaan Montevideo Pixabaystä
16.07.2019

Sielulintu saattoi ilmestyä varpusena pihamaalle tai koputtaa ikkunaan

Sielulintu on ollut paitsi ihmisen sielua kuljettava lintu, myös sen (sielun) vartija. Sielulintuja on kunnioitettu ja muistettu monin tavoin, esimerkiksi laittamalla hautuumaalle lintulautoja, joilla vainajien sielut, eli sielulinnut saattoivat ruokailla. Tiesitkö, että myös tunnettu joululaulu Varpunen jouluaamuna kertoo sekin sielulinnusta?

Useissa eri mytologioissa ja kulttuureissa esiintyy sielulintu, joka sekä tuo uuden elämän (sielun), että vie sen ihmiselämän päättyessä pois. Myös suomalaisessa muinaisuskossa on ajateltu, että lintu tuo sielun vastasyntyneeseen ja vie sen kuoleman hetkellä jälleen mennessään. Näin ihmisen sielu oli linnussa ikään kuin säilössä. Ihmisen elinvuosien aikana lintu saattoi myös valvoa, ettei sielu karannut ihmisestä.

Saamelaisten mytologiassa kuukkeli on ollut yksi sielulintu, jonka hahmoon metsästäjät ainakin tarinoissa siirtyivät kuolemansa jälkeen. Saattoipa kuukkelissa majailla myös metsään eksyneen ihmisen sielu tai jopa itse metsänhaltija. Saamelaisen samaanin (noaidin) kerrotaan lentäneen lintuna yli Lapin maiden ja vierailleen vesilintuna kuoleman valtakunnassa, saivossa sukellellen (saivo = kaksipohjainen räppänäjärvi, jonka pohjan kautta pääsee tuonpuoleiseen).

Ikkunaa päin lentävää tai ikkunalaudalla koputtelevaa lintua on yleisesti pidetty kuoleman enteenä ja suruviestin tuojana. On ajateltu, että vainasielu liikkuu jo linnun hahmossa tai vaihtoehtoisesti että ikkunalle ilmestyvä lintu on vainajalasta saapunut ”saattajalintu”.

Sielulinnut saattoivat ruokailla hautausmaalla

Hautakivissä vielä tänäkin päivänä usein tavattava lintusymboliikka liittyy ajatukseen linnun hahmon ottavasta vainajasielusta. Sen taustalla voi olla käsitys ihmisen sielun kyvystä liikkua kaikkialla ilman fyysisten esteiden rajoituksia – esimerkiksi lentää vapaana kuin taivaan lintu.

Vielä 1900-luvun Karjalassa laitettiin vainajan hautaristin yläpuolelle puusta veistetty sielulintu. Ennen muinoin haudoilla on ollut myös lintulautoja, joilla sielulinnut, eli vainajien sielut ruokailivat. Nykyihmisten tapa ruokkia pikkulintuja talvella saattaa olla tuon perinteen nykyaikaistettua jatkoa, vaikka ihmiset eivät enää ajattelekaan ruokkivansa vainajahenkiä.

Varpunen jouluaamuna kertoo myös sielulinnusta

Varpunen jouluaamuna on Zacharias Topeliuksen runo vuodelta 1859, joka on sävelletty lauluksi useampaankin kertaan. Tunnetuin niistä lienee Otto Kotilaisen säveltämä joululaulu, joka ilmestyi Joulupukki -lehdessä vuonna 1913. Koskettavaa laulua pidetään usein surullisena veisuna, josta on helkkyvien kulkusten riemu kaukana.

Tarkemmin katsottuna laulussa kerrotaan myös sielulinnusta, joka näyttäytyy varpusen asussa:

”En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.”

Jouluaamuna pihamaalle ilmestyvä varpunen on lintua ruokkivan tytön kuollut veli. Ajatus siitä, että pienenä kuollut veli tulee ”enkelten maasta”, pohjautunee vanhan kansan mukaiseen käsitykseen, jossa autuaista vainajista tuli enkeleitä.

Lähteet:
Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016
Pentikäinen & Pulkkinen: Saamelaisten mytologia, SKS 2018
aamulehti.fi/hyvaelama/oletko-kuullut-hoyheneukosta-tai-holohongasta-kansanperinteen-linnut-ovat-maagisia-sanansaattajia-201031626
kirkkojakaupunki.fi/-/joululaulun-varpunen-on-sielulintu
fi.wikipedia.org/wiki/Varpunen_jouluaamuna

Jaa tämä:
Saaga Saarnisola

Kirjoittaja on Kuudesaisti.netin mediamyynnin myyntipäällikkö. Saaga on myös paikkariippumaton yrittäjä, vapaa kirjoittaja, majakan kantaja ja erityisesti luontoperäisen henkisyyden tuntija.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net