29.04.2016

Rakkauden villiyrtit

Luonnon rakkausrohtojen eli afrodisiakkien käytöllä on pitkät ja syvät juuret kaikkien maailman kansojen perinteissä. Sana afrodisiakki tulee rakkauden, hedelmällisyyden ja kauneuden jumalattaren Afroditen nimestä. Afrodisiakit johdattelevat romanttiseen mielentilaan ja herättävät seksuaalista halua.

Lemmenrohtoja voidaan käyttää mm. viettelyyn ja rakkauden tunteiden voimistamiseen, kehon erogeenisten alueiden herkistämiseen eli nautinnon lisäämiseen ja tukena yhdynnässä. Monille afrodisiakeille yhteistä on niiden elinvoimaa lisäävä ja stressiä poistava vaikutus. Tämä on helppo ymmärtää, sillä löytyyhän sukupuolisen haluttomuudenkin taustalta usein kiire ja väsymys.

Tässä kirjoituksessa käsitellään lempeitä, rakkauden tunteita vahvistavia kasveja, jotka ylläpitävät kehon kokonaisvaltaista hyvinvointia. Poimulehti, taianomainen alkemistien yrtti, vahvistaa naisen kehoa ja mieltä kaikissa elämänvaiheissa. Ruusu kääntää mielen kohti valoisia tunteita, kuten rakkautta, ystävyyttä ja hyväksyntää. Variksenmarja, josta lapin noidat aikoinaan keittelivät lemmenjuomaa, loitsii kehosta elinvoimaisen rikkaalla ravintosisällöllään.

Kehon ja mielen tasapainottaminen on tärkein askel kohti täysipainoista rakkauselämää ja riittää usein sellaisenaan. Monipuolinen ruokavalio, riittävä lepo ja säännöllinen liikunta ovat lemmenlääkkeistä parhaimmat. Afrodisiakkien ottaminen osaksi rakkauselämää voi kuitenkin opettaa kehon kuuntelua ja syventää kehoyhteyttä sekä auttaa oman seksuaalisuuden ja sen monimuotoisuuden hyväksymisessä. Vaikka tässä kirjoituksessa esitellyt yrtit ovat mietoja, kannattaa käyttö aloittaa aina varovasti ja sen vaikutuksia tunnustellen. Yrtit voivat toisinaan vaikuttaa lääkityksiin, joten lääkäriltä kysyminen on aina viisasta, jos vähänkin epäilyttää.

Poimulehti

Lehden kaunis muoto on antanut poimulehdelle monia lempinimiä, kuten hiirenhame, kasteheinä ja neidonviitta. Germaanit pyhittivät kasvin rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar Freijalle ja se on yhdistetty myös moniin muihin mytologisiin naisiin, kuten Artemikseen, Maiaan ja Neitsyt Mariaan. Menneiden vuosisatojen alkemistit etsivät elämän eliksiiriä poimulehdelle muodostuvasta nestepisarasta. Myös kansanperinteessä pisaralla uskottiin olevan maagisia voimia ja sen ympärille muodostui rituaaleja. Jos kävelee kedolle paljain jaloin aamuvarhaisella ja nuolaisee poimulehdelle syntyneen pisaran, pysyy tuoreena, terveenä ja kauniina pitkään.

Poimulehti on arvostettu naisten rohto, jonka säännöllinen käyttö tukee hormonitoimintaa ja tasapainottaa PMS-, kuukautis-, ja vaihdevuosiongelmia. Kasvista valmistettu tee vahvistaa naisen lantion seudun elimiä ja parantaa hedelmällisyyttä. Teetä kannattaa kokeilla avuksi myös huonon papa-koetuloksen jälkeen. Poimulehti tasapainottaa mielialanvaihteluita erityisesti esiteini-iässä ja vaihdevuosien aikana. Yrtillä on yleisesti voimauttava ja feminiinisyyttä sekä intuitiota vahvistava vaikutus. Poimulehteä voidaan käyttää kauneuteen ja rakkauteen liittyvässä magiassa.

Suomessa on yli 20 poimulehtilajia, jotka eroavat toisistaan lehden muodon ja karvaisuuden perusteella. Kaikkien lajien lääkinnälliset ominaisuudet ovat samat, joten yrttien keräilijän ei tarvitse opetella lajikohtaisia tuntomerkkejä. Poimulehdestä voidaan kerätä sekä lehtiä että kukkia. Paras keruuaika lehdille on alkukesä ennen kukintaa.

Poimulehteä voi käyttää yrttijuomissa, salaateissa, muhennoksissa ja keitoissa. Kukista voi valmistaa naiseutta hellivää ja hoitavaa teetä.

Ruusu

Ruusu, Afroditen symboli ja herra Krishnan suosikkikukka, on eräs klassisimmista afrodisiakeista. Kasvin merkitys lemmenrohtona tunnettiin lähes kaikissa muinaisissa kulttuureissa.

Ruusu on henkisesti kohottava yrtti, joka lisää rakkauden, ystävyyden, onnellisuuden, empatian, hyväksynnän, tasapainon ja kärsivällisyyden tunteita. Kukan tuoksu viestii samanaikaisesti puhtaudesta ja viattomuudesta sekä erotiikasta ja sensuaalisuudesta. Ruusun tuoksu auttaa pääsemään seksuaalisesta välinpitämättömyydestä ja siksi sitä käytetäänkin hoitamaan impotenssia ja frigiditeettia eli sukupuolitunteiden puuttumista. Kasvin uskotaan nuorentavan ja parantavan hedelmättömyyttä molemmilla sukupuolilla. Ruusua pidetään myös naisellisuutta vahvistavana rohtona. Aromaterapiassa ruusun ajatellaan hoitavan sukuelimiä ja kohtua.

Ruusuvesi sisältää fenetyyliamiini-nimistä välittäjäainetta, jota rakastuneella ihmisellä syntyy runsaasti mm. suudellessa ja toista silmiin katsoessa. Fenetyyliamiini, jota löytyy myös suklaasta, vaikuttaa naisilla voimakkaammin kuin miehillä. Ruusu toimii afrodisiakkina kaikilla aistitasoilla; tuoksuna, makuna, kosketusaistimuksena ja visuaalisena elämyksenä. Kasvi on yhteydessä sydänchakraan ja pyyteettömään rakkauteen. Ruusua voidaan käyttää apuna meditaatioissa ja rakkautta vahvistavissa rituaaleissa.

Ruusun terälehdet kerätään heinäkuussa. Luonnonvaraisena meillä kasvavat metsäruusu ja koiranruusu, joista metsäruusu on melko yleinen lähes koko maassa. Myös koristeena kasvatetut pensasruusut, kuten kurttu- ja ranskanruusu, ovat kelpoja rohtokasveja. Erityisen hyviä ruusuja terälehtien keräämiseen ovat kurttu-, ranskan-, ja kesädamaskonruusut. Rohdoksi kelpaavat vain punaisten ruusujen terälehdet.

Terälehtiä voi lisätä salaatteihin, jälkiruokiin ja juomiin. Lehdistä voi myös pyöritellä rakkauspillereitä murskaamalla niitä sokeriin.

Variksenmarja

Variksenmarja eli kaarnikka on puolukan jälkeen Suomen toiseksi satoisin marja. Kasvin nimi kertoo arvostuksen puutteesta: marjaa on pidetty vain variksen ruokana, ei ihmisille kelpaavana. Saamelaisten keskuudessa variksenmarjaa on kuitenkin arvostettu ja nykyään myös muualla Suomessa sen käyttö on lisääntynyt. Variksenmarjoissa on enemmän hivenaineita kuin mustikassa ja puolukassa. Kaarnikan flavonoidit ja antosyaniidit ovat antioksidanttisia. Kasvi lisää sukupuoliviettiä ja sen marjoista ja varvuista onkin perinteisesti valmistettu lemmenjuomaa.

Variksenmarja on yleinen koko Suomessa kuivissa kangasmetsissä, kallioilla, hietikoilla ja karuilla rämeillä. Pohjanvariksenmarjan marjat ovat mehukkaampia ja isompia kuin etelänvariksenmarjalla, mutta molemmat ovat käyttökelpoisia. Rohtona käytetään marjoja, joiden poiminnan voi aloittaa heinäkuussa ja jatkaa lumentuloon saakka. Lumen sulettua marjat ovat jälleen poimittavissa.

Variksenmarjaa voi käyttää muiden marjojen tapaan puuroissa ja leivonnaisissa. Siitä voi myös valmistaa mehua sellaisenaan tai muihin marjoihin sekoitettuna ja se käy hyvin soseeksi tai nektariksi. Variksenmarjan maku on miedon metsäinen. Jos lopputuloksesta haluaa voimakkaamman makuisen, kannattaa joukkoon lisätä esimerkiksi mustikkaa.

Lapin noidan lemmenjuoma

2l vettä, 5dl variksenmarjoja, 5dl sokeria

Aineet mitataan lasipurkkiin, joka asetetaan peitettynä aurinkoiselle ikkunalle 2 – 3 viikoksi. Juoma siivilöidään ja pullotetaan. Säilytetään viileässä, tarjotaan laimentamattomana.

Lähteet:
Virpi Raipala-Cornier: Luontoäidin kotiapteekki
Sinikka Piippo: Luonnonyrtit
Sinikka Piippo & Ulla Salo: Mielen ja rakkauden kasvit
http://tantra.fi/fi/artikkelit/afrodisiakit-eli-lemmenrohdot
http://www.arctic-flavours.fi/binary/file/-/id/17/fid/331/
Kolmonen 1982 (lemmenjuomaresepti)

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net