Naisen parantava matka juurilleen https://commons.wikimedia.org/wiki/File:VenusWillendorf.jpg#/media/File:VenusWillendorf.jpg
28.09.2017

Naisen parantava matka juurilleen

Naisen parantava matka juurilleen johtaa esihistorialliseen aikaan, sillä itseään voi ymmärtää vasta kunnolla, kun ymmärtää historiaa. Tuhansien vuosien ajan kätköön jääneen ajan ymmärtäminen johtaa naiseuden alkulähteille. Se auttaa tiedostamaan ajan, jolloin naiseus oli arvostettua, kunnioitettua ja pyhä.

Parantava matka juurille mahdollistuu, kun nainen ymmärtää alitajunnan symbolien feminiinisen puolen. Esihistoriassa esimerkiksi monet eläimet ovat symboloineet naisen voimaa ja tietoa. Sittemmin ne on valjastettu merkitsemään pahuutta tai patriarkaalista voimaa. Näitä eläimiä ovat esimerkiksi käärme, susi, karhu ja hirvi. Naiseuteen liittyy myyttejä, jotka muistuttavat voimasta ja luovuudesta, mikä odottaa mahdollisuutta saada ilmaisunsa. Joskus nämä merkit ilmestyvät naisille unissa. Esihistoriallinen aika on mahdollistaa ymmärtää intuitiivisesti. Se edellyttää hyvää yhteyttä itseensä ja alitajunnan viesteihin.

Esihistoriassa palvottiin naisjumalaa

Esihistoriassa oli aika, jolloin elettiin yhteisöllisessä kumppanuuskulttuurissa. Se oli erään tulkinnan mukaan ensimmäinen yhteiskuntamalli. Nainen ja mies olivat tasavertaisia. Anne Lindholm-Kärki kertoo kirjassaan Unet ja arkkityyppit, naisen sisäiset tiennäyttäjät, että tuolloin Jumala nähtiin naisena. Vallitsi pitkä rauhan, vaurauden ja tasavertaisuuden ajanjakso. Paleoliittiselta ajalta on löydetty lukemattomia leveälanteisia, pieniä ja pulleita naispatsaita. Vastaavia miespatsaita ei ole löydetty. Naispatsaat kertovat kunnioituksesta, jota elämän ja kuoleman mysteerit herättivät esihistoriallisen ajan ihmisissä. Naista arvostettiin; seinämaalaukset kertovat naisen pyhyydestä ja synnyttäjän ruumiin voimasta. Nämä menneiden sukupolvien jäljet elävät kollektiivisessa alitajunnassamme edelleen.

Naiseuden alkujuurille matkaamiseen kuuluu tutustuminen esihistoriallisiin jumaluuskäsityksiin. Naisjumalan, Jumalattaren palvonnan uskotaan jatkuneen historialliseen aikaan asti. Jumalatarkultti oli yksi- ja monijumalainen. Äiti Maa eli Gaia oli naiseuden kollektiivinen toimija, naisen alkuvoiman peruskuva. Gaian myöhempi nimityksiä ovat Isis, Ishtarina, Astartena ja Inannana. Kristillisessä perinteessä Pyhä Jumalanäiti on Neitsyt Maria. Naisen matka alkujuurille tarkoittaa yhteyden löytämistä näihin feminiinisiin jumalhahmoihin. Niiden potentiaali elää jokaisessa naisessa odottaen tietoisuuteen heräämistä.

Luonnon ykseyden teema toistuu kaikissa neoliittisen ajan säilyneissä taideteoksissa. Maailmankaikkeutta hallitsevaksi voimaksi uskottiin Äiti. Äiti antaa lapsilleen elämän sekä aineellisen ja henkisen ravinnon. Nykynaisen olisi hyvä löytää yhteys tähän puoleen naiseudessa. Uskottiin, että Äiti ottaa kuolemassa lapsen takaisin kohtunsa suojaan. Elämä syntyy hänestä ja palaa häneen kuoleman jälkeen. Gaia kuvattiin elämän ja kuoleman voimana. Maailmakaikkeuden tärkeimmäksi voimaksi nähtiin antaminen, ei hallitseminen, rankaiseminen tai tuhoaminen. Kunnes siirryttiin pitkän ajan kuluttua herruuskulttuuriin, jolloin myyttejä muutettiin patriarkaalisten ihanteiden suuntaisiksi.

Siirtymä herruuskulttuuriin ja myyttien muuttuminen

Jumalatarmyytti kiellettiin, kun tilalle haluttiin luoda herruuskulttuuria. Feminiinisen jumaluuden tilalle nostettiin miespuoliset jumaluudet, jotka hallitsivat maailmankaikkeutta tuhoasein. Kokonaisen jumalattaren piirteitä typistettiin ja samalla kavennettiin käsitystä naiseudesta. Mitä tehtiin jumalattarelle, tehtiin naisille.

Vanha historia elää nykynaisissa piilotajuisena tietoisuutena. Unet ja myytit auttavat nykynaisia löytämään kosketuksen alkuperäiseen feminiiniseen voimaan. Se on haurastunut patriarkaalisena aikana. Silti siihen on mahdollista luoda toimiva yhteys taiteen, unien tai historiaan tutustumisen kautta. Eheytyäkseen naisen on tiedostettava alkuperänsä. Naisten on hyvä ymmärtää, että osa huonommuuden ja riittämättömyyden tunnetta ei ole henkilökohtaista problematiikkaan. Se on kulttuurista, yhteistä naiseuden kipua, joka muuttuu tukahdutetusta ja typistetystä naiskäsityksestä.

Tämän oivaltaminen muuttaa henkilökohtaisen haavan yhteiskunnalliseksi tehtäväksi ja haasteeksi. Naisen erityislaadun palauttaminen osaksi kulttuuria mahdollistuu, kun yhä useampi nykynainen löytää yhteyden luovuuden alkuvoimaansa. Naiseudesta tulee yhtä arvokasta kuin maskuliinisuus. Esihistoriassa vallinnut, tasa-arvoinen kumppanuuskulttuuri on mahdollista. Se rakentuu sekä naiseuden että miehisyyden varaan. Yhteiskunta on ymmärtämisen yhteiskunta, jossa molemmat voimat (feminiinisyys ja maskuliinisuus) toimivat rakentavassa yhteistyössä.

Kirjoitus perustuu Anne Lindholm-Kärjen kirjaan Unet ja arkkityypit, naisen sisäiset tiennäyttäjät.

Jaa tämä:
Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net