Luontoyhteyden merkitys Kuva: Koli National Park
08.02.2016

Luontoyhteyden merkitys

Olemme osa kaikkeutta ja ykseyttä; yhteydessä maailmamme eriasteisiin. Olemme yhteydessä taivaaseen ja Äiti-maahan. Luontoyhteys pitää meidät tasapainoisina ja auttaa palamaan ”juurillemme”, koska silloin saamme kokea turvaa seisten vankasti maassa, juurillamme. Kun olemme hukanneet suunnan ja koemme erimäärin epätasapainoa, niin luontoyhteytemme saattaa olla kateissa.

Syvällä olemme kaikki yhteydessä jokaiseen värähtelevään soluun, lehtien havinaan, puron solisevaan sinfoniaan, sateeseen, myrskyihin ja aurinkoon. Meidän kehomme resonoi voimakkaasti kaiken olevaisen ja tapahtuvan kanssa. Luontoyhteyden säilyttäminen ja sen vaaliminen on ensisijaisen tärkeää henkisen tasapainon kannalta. Ei ole riittävää, että huolehdimme ravinnosta ja liikunnasta; tarvitsemme myös luonnon puhdasta voimaa ympärillemme.

Olemme eläviä ja tietoisia olentoja. Myös Äiti-maa, planeettamme on tietoinen ja elävä luomus. Äiti-maan sisäiset energiat ja maailmat ovat osa meitä, meidän DNA:ta ja olemustamme kollektiivisesta katselmuksesta käsin. Emme voi erottaa luontoa meistä, sydämistämme. Vesi on erittäin värähtelevä energiamuoto; se resonoi meidän kanssa ja meissä. Solumme värähtelevät veden tavoin luonnon kanssa.

Miksi luontoyhteys on sitten tärkeä? Kun meillä on yhteys luontoon ja Äiti-maahan, niin koemme sisäistä turvaa ja olemme itsemme peruskallio. Kun emme ole kiinni ”juurineen maassa”, olemme henkistä riistaa. Olemme tällöin alttiita erilaisille emotionaalisille hyökkäyksille, jotka tulevat esiin erilaisten pelkojen sekä turvattomuuden tunteina. Epätasapaino aiheuttaa meissä vääriä signaaleja, reaktioita ja epätodellisia vääristymiä maallisessa sekä henkisessä syklissä. Saatamme kokea silloin helposti uhkaa ympärillä olevista asioista tai ihmisistä. Saatamme myös pelätä päätösten tekoa ja sydämemme äänen kuuntelua. Intuitiomme on herkästi vaarassa keikkua laidalta toiselle vailla kirkasta selvänäköä- ja tuntoa.

Kehomme saattaa reagoida omalla tavallaan ja nostattaa pintaan kroonisia tiloja, flunssa-kierteitä, levottomuutta, väsymystä ja stressiä. Kun olemme irti maasta, meille ei tunnu riittävän mikään. Haluamme enemmän, tavoittelemme ja haalimme; koska olemme niin eksyksissä meidän luonnollisesta tilasta. Luonnollinen tilamme on yhtä kaiken kanssa. Puut vain ovat eivätkä halua tai tavoittele. Ajattele mieleesi tuo kaikkeudellinen rauha ja voima. Kun juurrumme tiukasti maahan, olemme vankkoja ja osaamme olla hyvin läsnä, tässä hetkessä.

Luontoyhteyden palauttaminen on suuri palvelus itselle sekä ympäristölle. Äiti-maa on kaunis lahja meille ja muistutus siitä, että meistä pidetään äidillistä huolta. Meitä kehotetaan menemään luontoon ja olemaan siellä. Luonnossa on runsaasti parantavaa energiaa, jos malttaisimme pysähtyä sen ääreen; aistia, hiljentyä ja antaa sen hoivata meitä sisältä päin. Luonnossa olemisesta ei tarvitse tehdä väkinäistä rituaalia, mutta ottamalla sen osaksi arkea, voimme pian huomata kuinka hyväksi se meille on. Käy luonnossa säännöllisesti. Pysähdy aistimaan. Sulje silmäsi ja anna kaiken avautua, kuule, tunne ja tunnustele. Anna auringon lämmittää poskiasi, tuulen tarttua hiussortuvasta kiinni ja puiden huminan rauhoittaa. Ota vastaan luonnon tarjoama rakkaus, sillä se palauttaa sinut takaisin juurillesi. Kävele joskus kengittä, jos se on mahdollista ja hengitä harjoituksen muotoisesti sekä tietoisesti syvältä maasta kohti taivasta jokaiselle askeleellasi.

Luonto tarjoaa meille neljä ihanaa vuodenaikaa, jossa jokaisessa piilee suurta voimaa. Tällä hetkellä saamme nauttia talven tuomasta energiasta. Lumi puhdistaa ja saa meidät näkemään kirkkaammin. Päivät pitenevät ja alamme saada jälleen upeaa voimaa auringosta. Vaikka Äiti-maa uinuu kauniissa horroksessa, se on läsnä ja hereillä jokaisella henkäyksellään meille. Mene iltaisin ja ota katse tähtiin. Anna itsellesi lupa pysähtyä ja pyhitä hetkesi vain luonnon kanssa. Etsi tai löydä itsellesi mieluinen paikka, jossa voit nauttia luonnosta. Lainaus Paolo Coelhon kalenterista 2016: Pysäyttävä ja kaunis sanoma:

"Yritä heittäytyä silloin tällöin yön vietäväksi, katsele tähtiä ja humallu äärettömyyden tunteesta. Yö kaikkineen lumousvoimineen on myös tie valaistumiseen. Niin kuin pimeän kaivon pohjalla on vettä, joka sammuttaa janon. Yön salaisuus vie meitä lähemmäksi Jumalaa ja yö kätkee varjoihinsa liekin, joka sytyttää sielumme". /Olivia Toivanen 

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net