Kohti pyhää pixabay.com
02.10.2015

Kohti pyhää

Pyhiinvaellukset kuuluvat moniin uskontoihin. Esittelemme tunnettuja esimerkkejä ja annamme vinkkejä omatoimisen, kotimaisen pyhiinvaelluksen kehittelyyn.

Itse profeetta Muhammed kehotti muslimeja ainakin kerran elämänsä aikana suorittavan pyhiinvaelluksen eli hadzin syntymäkaupunkiinsa Mekkaan – mikäli siihen suinkin vain on varaa. Niinpä kaupungissa ja sen valtavassa moskeijassa käy 15 miljoonaa pyhiinvaeltajaa vuodessa.

Pyhiinvaellukset kuuluvat myös kristinuskoon. Keskeisiä pyhiinvaelluskohteita ovat Rooma ja Jerusalem, jotka liittyvät kristinuskon keskeisiin vaiheisiin. Katolisen kirkon piirissä pyhiinvaelluskohteita on runsaasti, ja voisipa jopa sanoa, että niiden suorittamisesta on tullut pieni muoti-ilmiö, eikä ainoastaan katolisten piirissä.

Katolisessa kirkossa pyhiinvaellukselle lähdetään kohti paikkaa, jossa on tapahtunut jotain merkittävää,kuten Pyhän Marian ilmestyminen. Niissä on voinut tapahtua myös jotain uskonnon historian kannalta merkittävää. Paikkaan, pyhiinvaelluksen kohteeseen, liittyy siis erityinen tenho.

Pyhiinvaellus on elämän vertauskuva

Pitkän ja vaivalloisen matkan taivaltaminen vertautuu luontevasti uskovaisen elämään. Sitä voi myös ajatella vastauksena jumalan kutsuun, sekä osoituksena valmiudesta nähdä vaivaa uskonsa ja herransa eteen.

Pyhiinvaelluksen taustalla voi olla myös ajatus synnin sovittamisesta, tai esimerkiksi eräänlaisesta uhrauksesta: niille voidaan lähteä omaisen tai oman sairauden tai vamman parantamiseksi. Uskovainen voi myös ikään kuin luvata maksaa saamansa siunauksen tekemällä pyhiinvaelluksen, tai toistamalla sen joka vuosi.

Matka on tietysti myös sisäinen. Sen voi ajatella olevan tutustumista omaan itseen. Etenkin nykyisin luonnossa oleminen, patikoiminen on harvinaista hiljaista aikaa. Ajatukset saa sijaa ja mieli rauhoittuu olennaisten asioiden pohtimiseen. Sen aikana voi myös kuulostella pyhyyttä ja antaa sille sijaa.

Suosittu Santiago de Compostela

Ei siis ole yllättävää, että pyhiinvaelluksille lähtevät nykyisin muutkin kuin kirkkoon kuuluvat uskovaiset. On ymmärrettävää, että matkan tekeminen – niin konkreettisen, kuin henkisenkin – tekeminen houkuttelee. Voisi jopa sanoa, että länsimaissa pyhiinvaellukselle lähtemisestä on tullut jonkin asteinen muoti-ilmiö, tai uusi turismin muoto.

Erityisen tunnettu pyhiinvaelluksen kohde on Santiago de Compostela Espanjassa. Reitti tunnetaan Pyhän Jaakobin pyhiinvaelluksena, sillä matkan kohde on apostoli Jaakob vanhemman hauta. Tätä reittiä uskovaiset ovat vaeltaneet sydämet raskaina tai toivoa täynnä jo 1100-luvulta asti. Pisin reitti on 1600 kilometriä pitkä, mutta matkan voi aloittaa monesta eri kohdasta Ranskasta tai Espanjan puolelta.

Keskiajalla pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan oli suosittu. Pyhiinvaelluksille lähdettiin myös Suomesta – jopa Santiagoa kohti. Sen ajateltiin olevan yksi kolmesta reitistä, jonka taivallettuaan saisi kaikki syntinsä anteeksi. Matkan varrella yövyttiin ja ruokailtiin luostareissa. Kohde kuitenkin vaipui unholaan erilaisten matkaa vaikeuttavien historiallisten selkkausten vuoksi. Vuonna 1980 paikalle kuitenkin ilmestyi muutama pyhiinvaeltaja, ja sen suosio on siitä alkaen jatkanut kasvamistaan.

Matka taitetaan jalan, joten maisemat vaihtuvat hitaasti ja matka etenee rauhallisesti. Jo pakkaaminen vaatii olennaiseen keskittymistä: repun olisi hyvä painaa korkeintaan 9 kiloa – mieluiten 10 prosenttia kantajansa painosta. Yöt vietetään tavallisesti yksinkertaisissa oloissa suurissa makuusaleissa matkan varrella sijaitsevissa refugioissa. Lisää käytännön tietoja voi käydä lukemassa osoitteessa http://www.wetterstrand.fi/santiago/finnish.html.

Santiago de Compostelan reitin suosion taustalla lienee myös Paulo Coelho: hän on kirjoittanut kokemuksistaan ja viittaahan erään hänen kuuluisan kirjansa päähenkilön nimikin tähän matkaan... Sana mainitaan kuulemma jokaisessa hänen kirjassaan.

Myös Suomessa katoliset järjestävät pyhiinvaelluksia. Kohteena on Köyliönjärven kirkkokari. Kerrotaan, että Pyhä Henrik, katolisen Suomen suojeluspyhimys, murhattiin siellä.

Omalle pyhiinvaellukselle?

Pyhiinvaellus on erinomainen tapa tutustua uuteen kohteeseen tavalla, joka ei ole kaupallinen eikä rasita ympäristöä paikan päällä. Vaikka ei edes kuuluisi mihinkään kirkkoon, voi tunnetun reitin kulkeminen olla vaikuttava kokemus. Kun tietää, että samaa reittiä ja maisemia ovat katselleet kulkijat vuosisatojen takaa, kokee heidän kanssaan yhteenkuuluvuutta.

Voi myös ajatella, että pyhien paikkojen voimakas energia on myös niiden aistittavissa, jotka eivät kirkkoon kuulu. Aivan kuin pyhässä paikassa tiivistyisi se energia, jota sinne vuosisatojen ajan vaeltaneet ovat siihen kohdistaneet. Kokemus on toisaalta hyvin yksityinen: kukin kulkee matkan vain yksin tietäen, mitä siltä etsii tai toivoo. Toisaalta se on myös jaettu, sillä samaan kohteeseen muiden pyhiinvaeltajien kanssa matkan tekeminen tuo retkeen yhteisöllisen ulottuvuuden.

Mutta varmasti pyhiinvaelluksen voi tehdä myös itsekseen luonnon helmassa, ulkomaille lähtemättä. Suunnittelu ja matkaan valmistautuminen on paitsi käytännöllistä, myös henkistä valmistautumista. Se myös kirkastaa matkan merkitystä.

Matkalle voi valita konkreettisen kohteen: jonkin luontokohteen tai uskonnollisen kohteen. Muinaisten uskojen pyhät paikat olivat lehtoja, mutta niistä ei ole juuri tietoa jäljellä. Mutta vaikuttavan luontokohteen voi kuitenkin ajatella omaavan samankaltaista energiaa kuin uskonnollistenkin kohteiden: näkymiä lienevät ihastelleet monet meidän edeltäjämmekin.

Jaa tämä:
Anna Lehtinen

Anna Lehtinen on kuudesaisti.net sivuston toimitussihteeri. 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net