Kaikella on juurensa https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Ostrobothnian_house_interior_with_rye_bread_drying_on_a_pole.jpg
30.11.2016

Kaikella on juurensa

Teen hapanleipää juureen. Niin teki mummokin, ja hänen äitinsä. Taikinajuuren on jokainen saanut omalta äidiltään. Juuren mukana siirtyvät muistot ja tarinat. Se liittää meidät toisiimme yli aikojen.

Leipäjuuri kertoo elämän jatkumisesta, iättömästä henkisyydestä. Suvussa leivän leipomiseen on aina liittynyt henkisyys, hitaus ja hartaus. Rakastan tätä tapaa. En tiedä, kuinka vanha suvussa kiertävä taikinajuuri on. Sen siirtäminen aikanaan tyttärelleni merkitsee sukupolvien ketjua ja kaiken liittymisestä yhteen. Se kiinnittää huomion tekojemme kauaskantoisiin seurauksiin. Hapanleivän juuri on kuin perisuomalainen mandala – sukupolvien elinajat ylittävä kosmoksen kokonaisuus.

Juurten tärkeydestä

Hapanleivän juuri tekee leivästä leivän. Se on hiivaa vatsaystävällisempi tapa antaa limpulle kuohkeutta. Juuresta leipä saa happaman makunsa. Taikinajuuri ja hapattaminen muuntavat jauhon ja veden herkulliseksi kansallisruuaksi.

Myös suvun juurilla on merkitystä. Ne tekevät meistä juuri sitä, mitä olemme. Esimerkiksi se, millaisia sotatraumoja isoisovanhempamme ovat kantaneet, näkyy meissä. Oman suvun ja meitä edeltäneiden sukulaistemme ihmissuhteiden tutkiminen on tutustumista itseen. Ellemme tiedosta suvun tapaa toimia, toistamme sitä tiedostamattamme.

Suvun toimintatapojen tutkiminen mahdollistaa valinnan tekemisen sen välillä, jatkaako vanhoja perinteitä vai ei. Siksi se kannattaa. Joitain tapoja voi jatkaa hyvällä mielellä – kuten hapanleipäperinnettä.

Hapanleipäperinteen jatkaminen

Olen valinnut jatkaa suvun perinteistä hapanleivän tekemistä. Nautin sen vaatimasta pitkäjänteisyydestä ja hitaudesta. Hapanleipä ei ole viiden minuutin mikroateria. Sen valmistus valmiista juuresta alkaa vuorokausi on ennen leipomista, ja leipomiseen sekä leipien paistamiseen varaan koko päivän. Tuoretta leipää nautimme aina yhdessä perheen kesken. Yhdessä oleminen ja jakaminen ovat erottamaton osa happaman leivän rituaalia.

Hapanleivän tekeminen sukupolvelta toiselle kulkeneeseen juureen muistuttaa siitä, että myös arki voi olla pyhää. Henkisyyden harjoittaminen voi tapahtua hitaissa arjen rutiineissa ja tavoissa. Kyse ei ole siitä, mitä teet, vaan siitä, miten teet.

Et tarvitse temppeliä tunteaksesi elämän ja hengen pyhyyttä. Henkisyyden kokemus syntyy jopa leipää leipoessa.

Leivän tekoa kannattaa kokeilla

Kiinnostuitko sinäkin hitaasta hapattamalla tapahtuvasta leivänpaistosta? Voi olla, ettei suvussasi ole äidiltä tyttärelle seuraavaa leipäjuurta. Se ei haittaa, sillä juuren voi valmistaa myös itse alla olevan ohjeen mukaan.

Juuren ja leipien ohje on Kodin kuvalehden verkkosivuilta:

Ruisleipä

Ruisjuuri

5 dl kädenlämpöistä vettä
500 g ruisjauhoja
2 rkl hunajaa

Ruistaikina

5 dl ruisjuurta
½ kg ruisjauhoja
2–3 dl vettä
1 rkl suolaa

Valmista juuri. Sekoita puolet vedestä, jauhoista ja hunajasta keskenään hyvin sekaisin. Laita kulho lämpimään paikkaan, kuten jääkaapin päälle tai hellan nurkkaukseen. Sekoita silloin tällöin. Parin vuorokauden kuluttua juuri alkaa käydä, eli siinä näkyy kuplia ja sen tuoksu on hapan.

Lisää nyt toiset puolikkaat vettä, jauhoja ja hunajaa eli 2½ dl vettä, 250 g ruisjauhoja ja 1 rkl hunajaa. Sekoita hyvin ja anna käydä yön yli. Juuri on yleensä valmis 3–4 päivässä.

Ota taikinaa varten isoon kulhoon 5 dl ruisjuurta. Sekoita juureen jauhot, vesi ja suola. Kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Leivo kaksi leipää, jätä pinnalle reilusti jauhoja ja kohota niitä liinan alla noin tunti.

Paista leipiä 240 asteessa uunin alatasolla noin 10 minuuttia. Alenna uunin lämpö 220 asteeseen ja jatka paistamista 40–50 minuuttia leipien koosta riippuen.

Hakusanat: juuret, juuri, leivän juuri, sukujuuret, sukupolvien ketju, ylisukupolvisuus, arjen henkisyys, juuri ja henkisyys

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/kokkaa/reseptit/tee_itse_leipajuuri

Jaa tämä:
Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net