28.03.2016

Hiisi on entisajan pyhä luonnonpaikka

Luonnontilaiset uhripaikat, hiidet, ovat osa suomalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Hiisipaikassa voi olla pyhiä puita, kiviä, lähteitä, puroja, kallioita tai metsiä. Hiisillä on uskottu olevan kohtalonyhteys ihmisten elämään ja ajateltu olevan tuonpuoleista voimaa, väkeä. Suomen hiisiä vapaaehtoisvoimin kartoittava ja tietoja keräävä Taivaannaula ry on myös lanseerannut kansallisen Hiisien päivän, jota vietetään vuosittain 28. maaliskuuta.

Hiisiä on tulkittu kahdella tavalla; toisaalta vainajakulttiin liittyneeksi kalmistopaikaksi, ja toisaalta pyhäksi lehdoksi, jossa voitiin lähestyä luonnonjumaluuksia. Tulkinnoissa on havaittu viitteitä siitä, että Suomessa on saattanut olla kaksi hiisikulttuuria, läntinen ja itäinen hiisiperinne. Kalmistoiksi todetut läntisen ryppään alueella ja yleisluonteisemmat pyhät lehdot itäpuolella. Hiisipaikoista lienee muodostunut myös kalmistoja siksi, että hiisiksi erotetut paikat sopivat hyvin yhteisen kalmiston paikoiksi, luonnollisella tavalla.

Hiidet ovat olleet kylien, sukujen, yksittäisten talojen tai kokonaisten pitäjien erityisiä paikkoja, joita on pidetty muusta luonnosta eroavina. Hiisien on uskottu voivan vaikuttaa ihmisten elämään, joten ne on huomioitu sadonkorjuun ja muun vuodenkierron yhteydessä. Yhteyteen on pyritty esimerkiksi uhrilahjoja tuomalla. Kun on metsästetty tai saatu satoa, on annettu osa näille paikoille, jotta vilja- tai metsästysonni säilyisi. Hiidet ovat olleet myös kansanparannuspaikkoja.

Kun hiidet kiellettiin, erityisesti luterilaisuuden myötä, hiidestä tuli kansanperinteessä pahojen olentojen tyyssija. Hiisi saattoi olla piru tai peikko, joka asui louhikossa. Näin selitettiin esimerkiksi hiidenkirnujen muodostumista. Osa hiisi-alkuisista paikannimistä viittaakin luultavasti hiiteen tarinahahmona.

Suomen hiisistä on tiedossa jo noin 350 hiisipaikkaa. Erityisen paljon pyhinä pidettyjä luonnonpaikkoja on Savon ja Karjalan alueella.

Erilaisia hiisiä

Kansanperinteen tuntemat hiidet voidaan karkeasti jakaa yhdeksään luokkaan: Talon ja suvun uhripuut, tietäjien puut, metsämiesten puut, karhunkallohongat, karsikot, uhrimetsiköt, vuoret, mäet ja kalliot, uhrikivet, sekä lähteet ja kaivot.

Talon ja suvun uhripuut sijaitsivat useimmiten talojen ja lähteiden läheisyydessä tai pelloilla, kuten myös korkeilla mäillä ja saarissa. Puu saattoi olla joko varta vasten istutettu, tai kasvaa paikalla luonnostaan. Kuusi, koivu, petäjä, pihlaja, haapa, lehmus, saarni, tammi, tai jopa paju. Perimätiedon mukaan myös pihaan itsestään kasvaneita pihlajia pidettiin pyhinä eikä niitä vahingoitettu. Puille vietiin ensimmäinen osa kaikesta vuotuisesta tuotosta: ensimmäisestä maidosta, kalasaaliista, puiduista viljanjyvistä, uutisjuustosta, uutisleivistä, juhlaruokien ensimmäinen osuus, eläinten teurasveri. Puulle annettu kohdistettiin vainajille, kodinhaltijalle, maanhaltijalle, puunhaltijalle tai maaemoiselle. Uhraamisen tarkoituksena oli varmistaa onni ja menestys; hyvä viljaonni sekä talon suojelu esimerkiksi eläinvahingoilta ja tulipaloilta.

Kansanparantajien ja tietäjien puiden kuorta haettiin rohdoksi ja niiden juurelta sammalta erilaisiin vaivoihin. Tietäjien puiden luona myös parannettiin; tahkomalla ensin puuta lepän oksilla ja hieromalla niillä sitten sairasta paikkaa kehossa. Kipuja ja tauteja siirrettiin puuhun esimerkiksi tikkujen tai tapilla suljettujen reikien avulla.

Metsä- ja kalamiehillä oli metsässä omat uhripuunsa. Muun muassa puun juuren alle haudattiin vuoden ensimmäisen kalan ruodot tai linnun luut kokonaisina. Tämäkin puu oli pyhä ja sen kaataminen toi epäonnea.

Karhunpalvonta on ollut Suomessa elinvoimaista. Kaadetulle karhulle järjestettiin monipäiväiset peijaiset, joiden päätteeksi karhun kallo kuljeteltiin laulujen saattelemana korkean petäjän latvaan. Tästä nimitys karhunkallohongat.

Karsikko voi tarkoittaa kokonaista karsikkopuiden muodostamaa metsää, yksittäistä puuta tai jopa huoneen seinällä olevaa karsikkolautaa. Karsikko on vainajille omistettu karsittu puu, joka oli usein yhteinen tietyn talon tai suvun vainajilla. Usein karsikot sijaitsivat tien varrella, asutuksen ja kalmiston välillä. Näiden tarkoituksena oli suojella eläviä vainajasielujen paluulta.

Uhrimetsiköissä on pidetty esimerkiksi vakkajuhlia, joissa pyydettiin jumalalta menestystä ja suojelusta karjalle.

Suomessa on keväisin poltettu tulia esimerkiksi pääsiäisenä ja helluntaina. Tulien polttopaikka on usein ollut korkea mäki (vuori) tai kallio, jonne on myös kokoonnuttu keinumaan ja leikkimään. Perimätiedon mukaan osa näistä paikoista on alkujaan pyhiä.

Uhrikivet ovat olleet käsittelemättömiä luonnonkiviä tai kuppikiviä. Kuppikivien kuoppiin asetettiin ruokauhreja. Antimia vietiin myös luonnonkiville, jotka ovat myöhemmässä vaiheessa korvanneet kuppikivet. Kuppeihin kertynyttä sadevettä on käytetty kansanparannuksessa silmäsairauksien, hammasvaivojen ja iho-oireiden hoitoon.

Pyhiin lähteisiin ja kaivoihin uhraamalla parannettiin sairauksia ihmisistä ja eläimistä. On pyydetty myös karjaonnea, onnistunutta metsästystä tai kalaonnea. Lähteiden ominaisuutena mainitaan usein pohjoiseen virtaava vesi.

Universumin symbolinen keskus

Martti Haavio määritteli pyhän lehdon (hiiden) universumin symboliseksi keskukseksi: ”Pyhä lehto muodosti näyttämön, joka vastasi alkulehtoa. Siellä oleva erillinen tammi, koivu tai haapa, kenties vain pensas, oli alkuaikojen kosminen puu, elämänpuu. Lähde, jollainen oli niin monessa pyhässä lehdossa, oli elämän lähde.”

Lähteet:

Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko (Gaudeamus 2014)
Taivaannaulan hiisivideo | Sacred Natural Sites in Finland https://www.youtube.com/watch?v=1lY-8DuHPqkTaivaannaulan Hiisi-hanke http://www.taivaannaula.org/perinne/hiisi/
Yle.fi: Vapaaehtoiset etsivät hiisiä http://yle.fi/uutiset/vapaaehtoiset_etsivat_hiisia__muinaisia_uhripaikkoja_halutaan_suojella/8757327

Jaa tämä:
Saaga Saarnisola

Kirjoittaja on Kuudesaisti.netin mediamyynnin myyntipäällikkö. Saaga on myös paikkariippumaton yrittäjä, vapaa kirjoittaja, majakan kantaja ja erityisesti luontoperäisen henkisyyden tuntija.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net