Ekopsykologian viestejä https://pixabay.com/fi/auringonlasku-lake-maisema-kes%C3%A4ll%C3%A4-845552/
01.09.2017

Ekopsykologian viestejä

"Emme saanet luontoa omaksemme vaan lainaksi lapsiltamme", kuuluu intiaanien vanha sananlasku. Ekopsykologinen ajattelu ottaa kantaa moniin aikamme ilmiöihin ja sen tavoitteena on palauttaa ihmisen ja luonnon välinen yhteys sekä palauttaa kadottamamme viisaus.

Haikuja maailmankuvien muodostumisista

Theodor Roszak on arikkeleissaan ja kirjoissaan 1990 luvulta lähtien tuonut esille monia kipupisteitä, jotka ovat syitä masennukseen ja luonnon katastrofaaliseen hyötykäyttöön. Roszak ei ole yksin, vaan hänen ajattelunsa taustalla on monet tunnetut kirjoittajat Waldo Emerson, Rachel Carson, Henryk Skolimowsky, Michael Cohen, John Muir ja Aerne Ness.

Psykologit ovat myös ammattityössään terapeutteina huomanneet, miten luonnon muutokset, ilmastomuutos ja ennen kaikkea monet lähiluonnon ilmiöt aiheuttavat ihmisissä ahdistusta, aggressiivisuutta ja masennusta. Avohakkuuaukeat saavat itkemään, raivostumaan ja avohakkuuta ei haluta lähellekään omaa kotia tai kesämökkiä

Luonnon yhteys ei siis ole täysin kadonnut, eikä vieraantuminen luonnosta ole totaalista.

Ekopsykologit ovat kuitenkin huolissaan vieraantumisesta, ja siitä että lapset ja nuoret eivät enää tunnista ihmislajin täydellistä riippuvuutta luonnon hyvinvoinnista. Green Care yrittäjät, jotka pitävät maatilamatkailutiloja kertovat, että lapset eivät enää koe että maito tulee lehmästä. Niinpä lehmän lypsäminen ja näkeminen on jo oppimiskokemus ja elämys vailla vertaa.

Ekopsylogia kyseleekin, miten tähän on tultu- ettemme enää ymmärrä miten olemme yhtä luonnon kanssa.

Maailmankuvamme onkin muokkautunut alkuperäisestä luonnon ykseyden, kunnioituksen, rakastamisen ja tuntemisen yhteydestä. Alkuperäisesti kaikki kansat kokivat syvää yhteyttä äiti maahan, veden henkiin, kuun, tähtien voimiin ja kasvien, eläinten ja kivien henkiseen voimaan. Äiti maata, vettä ja voimapaikkoja tervehdittiin seremonioilla, valon aikojen muutoksia, 21.12. ja 21.6. juhannusta ja sen lisäksi valon tasauspäiviä maaliskuun 21.3. ja lokakuun 21.10. juhlittiin monin menoin.

Vieläkin on jäänteitä näistä ymmärryksistä Islannissa, joissa voimakkaan hengen omaava kivi jätetään rauhaan ja insinöörit piirtävät tien sellaisten kivien ulkopuolelle. Intiassa pyhä basilika siunataan edelleen mantroilla ja kiitetään, kuten on ollut tuhansien vuosien tapa. Länsimaisen kulttuurin rappiona onkin ollut kaikenlainen epä-henkistäminen ja epäkunnioitus, ylimateriliasaatio. Kaikki on koettu vain hyöty-raha-objektikohteena. Oli sitten kyseessä pyhä paikka, pohjavesi, lähde, tai mikä tahansa luonnossa oleva kohde. Jopa vanhat puut, jolla on ja ollut biologisen monimuotoisuuden lisäksi erityinen merkitys kaadetaan surutta. Kysymättä, pyytämättä ja kiittämättä.

Universaalien yhteyksien tunnustaminen ekopsykologisen ajattelun tehtävä

Alkuperäiskansoilla kaikki on ykseyttä, yhtä ja kaikilla on kaikella on vaikutusyhteytensä. Kukaan ei ole yksin, vaan on heimo, metsä, vesi, tähdet, kuu ja aurinko, taivaan voimat, maan voimat. Kaiken ykseysajattelu loi myös maailmankuvan, jossa mitä teet luonnolle teet itsellesi, heimolle, lapsille ja aina kuudenteen sukupolveen, kuten monet intiaaniheimot kuvaavat ajattelunsa perusteita. On turha mainita miten kapitalistinen omistamiseen ja newtonilaiseen paradigmaan perustuva maailmankuva murensi tämän käsityksen ja darwinilainen eri lajien kilpailu, voittamisen ideologia tuli vallitsevaksi. Yksilöllisyyden ja individuaation harha tuli osaksi psykologiaa, korkeintaan ongelmien äitinä pidettiin ensin äitiä ja nyt toki jo perhettä. Tällainen erottelu vain muutaman tekijäsyyvaikutusyhteyksistä on ollut hyvin vieras muinaisina aikoina ja nykyisin ns. vanhan viisauden kulttuurissa. Ihmisen ongelmia katsotaan laajan yhteysvaikutusten kentässä, jossa sosiaaliset, ekologiset, ja historialliset vaikutukset nivotaan yhteeen.

Henkistämisen hyväksyminen ekopsykologisena ajatteluna

Kirjassaan Earth, Roszak kuvaa miten lasten animismia katsottiin jotenkin mielikuvituksen ja kypsymättömyyden merkkinä. Hänen mielestään aikuisilla jopa länsimaissa esiintyy ajattelussaan samaa, luonnonyhteyksien henkistämistä. Ja tämä tapa tulisi olla sallittua ja kunnioitettua, eikä diagnosoitua häiriöksi tai outoudeksi.

Monet lukuisista kurssilaisistani ovat kertoneet nähneensä luonnonhenkiä, tunteneensä luonnonhenget, aistineensa puiden energiat ja keskustelleensa puiden kanssa. Henkilöt ovat olleet täysin yhteiskuntakelpoisia, työssäkäyviä, terveitä ja koulutettuja ihmisiä. Mutta kulttuurimme on painostanut pitämään omat tuntemukset salassa, koska salliminen ja hyväksyminen ei kuulu kulttuurimme, silloin kun poiketaan luonnonkohteista objekti-hyöty-ajattelusta.

Ekopsykologia nostaakin esiin jo tuhansia vuosia olleen suhteen maailmaan. Jo Nasan tutkijana ollut James Lovelock esitti kirjassaan Gaia hypoteesi 1970 luvulla, että maa on tietoinen, reagoiva organismi, jossa on oma ns. henkinen ulottuvuutensa. Australian aboriginaalit sanoivatkin minulle, ettei koskaan olisi pitänyt ottaa äiti maan verta, koska siitä tulee vielä suuria ongelmia. Äiti maan veri on öljy. He totesivat myös ettei olisi pitänyt kaivaa pois äiti maan maksaa, koska se on vaarallista. Äiti maan maksa on hiili. Perulainen intiaani tuttavani kertoi minulle, ettei saisi rikkoa liikaa äiti maan ihoa ja kaivaa kaikkia mineraaleja, koska sekin aiheuttaa epätasapainoa. Kaivostoiminta tulisi olla äärimmäisen harkittua ja hellävaraista. Kaikki nämä asiat ovat uhka kapitalismille, aikamme vahvimmalle ideologialle. Kaikki on kaupan ja yksilö tai joku yritys voi tuhota kuinka paljon vain saadakseen lisää rikkautta. Rikkautta ei edes jaeta tasaisesti, kuten on tehnyt alkuperäiskulttuurissa ja toki hyvin viisaissa yhteisöissä, ekoyhteisöissä.

Ekopsykologia tunnistaa sen, että ihminen tiedostaa oman hyvinvointinsa ja planeetan hyvinvoinnin olevan yhtä

Ekopsykologia korostaa sitä että ihmisen hyvinvointi on riippuvainen luontoyhteydestä ja luonnon terveydestä. Ihminen kokee ahdistusta, pelkoa ja kauhua, jollei ole puhdasta vettä juoda, puhdasta ilmaa hengittää ja vihreätä metsää ja lintujen laulua. Useimmiten tämäkin viisaus on hävitetty. Luotetaan kuin lampaat siihen, että yritykset ja poliitikot pitävät huolta peruasioista. Mutta kiinalainen esimerkki ilmansaasteista kuvaa kenties selvemmin, ettei näin ole. Jos et enää näe vastapäistä taloa ilmansaasteiden takia, niin on vaikea luottaa mihinkään. Ja kun luottamus perusasioihin on mennyt on seurauksena turvattomuus, ahdistus, pelko ja aggressiivisuus.

Jokainen on riippuvainen yhteisestä ilmakehästä, hapesta, tuuli ei tunne valtakuntien rajoja ja aseilla ei voi puolustaa puhdasta vettä ja ilmaa ja maaperää, päinvastoin, aseilla tuhotaan niitä. Yksi hävittäjälentotunti tuhoaa ilmaa samanverran kuin kolmen vuoden henkilöauton keskimääräinen saastuttaminen. Yksi tunti. Miten ihminen on luopunut kaikkein perustavimmasta viisaudesta ymmärtää oma riippuvuutensa planeetan terveydestä.? Siihen on tarvittu uskomaton määrä pyskologisia manipulaatiokeinoja. Vieraannuttaminen luonnon kokonaisvaltaisesta yhteydestä on eräs niistä, kilpailun, epätasa-arvon, ahneuden sallimisen lisäksi ja omistamisen, kuluttamisen merkityksen korostamisen lisäksi.

Kun huolehdit planeetan terveydestä huolehdit itsestäsi.

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net