05.05.2019

Didjeriduu kaiku kantaa Australiasta asti

Didjeridu (didj), on matala ääninen termiittien kovertama, Australian alkuperäiskansan puinen seremonia- ja rytmisoitin, joka tunnetaan länsimaissa yleisemmin nimellä -Didgeridoo.

Soittimen historia kuljettaa siitä kiinnostuneen hyvän matkaa aikajanaa taaksepäin, arviolta jopa 45.000 vuotta, jolloin tiettävästi ensimmäiset matalat murahduksen kaikuivat Australian mantereella. Didjeridun ”kotiseutuna” pidetään Arnhem Land nimistä pohjois-territorion osaa, Koillis-Australiassa, jossa Yolngu -kansa soittaa edelleen Yidaki-nimistä instrumenttia. Lisäksi kyseisen alueen länsi-osissa olevilla heimoilla, on edelleen käytössä Mago -niminen instrumentti. Nämä edellä mainitut didjeridun ”esi-isät” poikkeavat hieman ulkoisilta muodoiltaan, kuten myös soittotekniikalta, meille tutummasta didjeridusta. Tosin jos soittaja osaa didjn soitotekniikan, soi myös Yidaki ja Mago hänen huulillaan, jotenkin. Kyseessä on mitä ilmeisemmin maailman vanhin soitin, tai ainakin vanhimpia.

Yhtä kaikki, alkuperäiskansa Australiassa on tiedostanut didjn vahvat vaikutukset esim. sairauksien parantamisessa. Mutta seremoniasoittimen ollessa kysessä, sitä on käytetty ja käytetään edelleen erilaisissa seremonioissa sekä juhlissa, säestämässä tanssijoita ja tarinankertojia. Säveltaajuus seremonioissa ja juhlissa valikoituu tapahtuman, tarinan tai juhla-aiheen mukaan niin, että häissä soitetaan korkeampitaajuista (D -G) ja hautajaisissa käytössä on iso sekä syvä ääninen didj yksilö (B-taajuus). Tarinat jossa rytmittäjänä on mukana didj, kumpuavat alkuperäiskansan uniajasta (Dreamtime) ja usein näkeekin didjeridu -soittimia, jotka on koristeltu unimaailma kuvioin. Lisäksi esityksissä soivat rytmikapulat sekä pyhä ja salainen, joka länsimaissa tunnetaan nimellä bullroarer. Suomessa ensimmäiset didj ovat murisseet joskus 70-luvun alkuvaiheissa, samalla kun didj teki maailman valloitustaan, eri puolille tätä ihanaa Maa-planeettaa.

Mutta miksi didjeridu levisi vasta 70-luvulla laajemmin? Tarinan mukaan tapahtuman kulku oli seuraava. Kyseiseen aikaan eräs alkuperäiskansan heimojohtaja oli tiedostanut vallitsevan tilanteen ja todennut. -Nyt valkoinen mies on niin huonossa kunnossa, että meidän täytyy antaa didjeridu heille. Niin, voisiko sen paremmin todeta aikaan, jolloin kännykät tekivät vasta tuloaan ja viestin kulku on kutakuinkin kirjeiden varassa. Todellinen tieto oli kuitenkin saavuttanut alkuperäiskansan ja he lähettivät apua meille valkoisille.

Didjeridun soitto

Muista puhallinsoittimista poiketen, didjn soitto perustuu ns. kiertohengitykseen. Tekniikan osaaminen mahdollistaa soitettaessa pidemmät yhtämittaiset rytmitykset ja soiton. Tosin kyseessä ei ole kuitenkaan pituusennätyslaji, jossa pyrittäisiin mahdollisimman pitkiin soittosessioihin. Peruslähtökohtana soitolle on pyrkimättömyys mihinkään, jolloin didj soitto saa sille ”kuuluvan” rentouden ja vapauden. Siis lyhyesti -soita vain sen aikaa, minkä koet hyväksi, yrittämättä. Didjeridun positiivisista vaikutuksista voisi kertoa sivukaupalla, mutta mainitsen tässä vain yhden. Se on, -kaiken tyhjentyminen ja vapautuminen kaikesta. Sen voi kuvata myös termillä harmonia tai rauha. Soitettaessa kaikki perustuu ns. perustroneen, jonka päälle soittaja rakentaa eri tekniikoita käyttäen rytmityksiä ja ääniä. Vain taivas on rajana, eikä sekään.

Aito didjeridu

Aitoja didjeridu soittimia viimeistelevät vain alkuperäiskansan jäsenet Australiassa ja vain termiittien ontoksi kovertamista ”aihioista”. Aitous perustuukin siihen, että termiitit ovat ensin sopivan Eucalyptus puun tai oksan ontoksi kovertaneet, jonka jälkeen alkuperäiskansan jäsen on sopivan soitinpuun leikannut ja viimeistellyt sen didjeridu -soittimeksi. Maailman didjmarkkinat ovat arvatenkin enemmän kuin pullollaan imitaatioita, joihin alkuperäiskansa ei ole edes koskenut ja silti niitä markkinoidaan aitoina. Arvioiden mukaan noin 90% maailmassa myydyistä didj yksilöistä on imitaatioita. Useat nettipuodit ovat täynnä, toinen toistaan upeampia yksilöitä, mutta niin kovin vähän aitoja on mukana valikoimissa. Niin se vaan on. Mutta pitääkö sen olla niin? Jos suuntaat katseesi tämän jutun luettuasi maailman didjmarkkinoille, kannattaa varmistaa myyjän etiikka puheiden ja myytävän didj kohdalta. Tämä vaan, jottei tule yllätyksiä, jossa maksaa didjeriduusta muutaman saturaisen euroissa ja saa paketin, jossa köllöttelee kympin arvoinen kopio.

Soittimia valmistetaan myös erilaisista materiaaleista, muovista – nahkaan ja kaikesta siltä väliltä. Useat näistä soivat kyllä puhtaasti, jopa puhtaammin kuin aito didj. Mutta, jotain niistä puuttuu. Tämä toteamus vain omana kokemuksena,- ne ovat sieluttomia. No, älä säikähdä, jos kaapissasi on imitaatio. Voit jatkaa vaellusta sen kanssa harmoniassa. Näin kulkee usean aloittelevan didjsoittajan tie. Ensin imitaatio tai useampi ja sitten ehkä aito didj Austaraliasta, jonka jälkeen ei imitaatioon enää vilkuile. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Omana kokemuksen voin suositella didjn soiton aloittamista, jos et sitä vielä tee. Yksi loistava ”ominaisuus” jonka didj opetteluvaiheessa ja myöhemminkin soittaessa opettaa, on mielenrauha. Sillä soitto ja sen opettelu ei hötkyilemällä etene, vaan paremminkin kyse on mielenrauhassa holjoilusta. Niin, ja jos kiinnostuit aiheesta syvällisemmin, vaikkapa aidon didjn hankintaan suuntautuen, niin ole yhteydessä. Voin antaa vinkkejä asian tiimoilta, oppirahat maksaneena.

(kuva ja teksti päivitetty 14.5.)

Jaa tämä:
Jussi Ristonmaa

Jussi Ristonmaa, ilvesten ihminen.
ilveskeskus.fi(a)gmail.com

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net