Jutta Gustafsberg & Harriet Piekkola: Mielen päällä - Työkaluja henkiselle polulle

Kirjan kirjoittavat ovat monelle tuttuja. He ovat piipahtaneet televisiossa, esiintyneet yleisölle ja antaneet kurssituksia sekä yksityistäkin oppia. Molemmat ovat saaneet tutustua ensin omiin henkisiin polkuihin, kunnes on tullut tilaisuus pitää luentoja ja esityksiä.

Jutta on kouliintunut yrittäjänä, joka järjestää mm. hyvinvointiin tähtääviä Mielen päällä -retriittejä, Harriet taas on meedio ja mediaalinen voimavarakouluttaja.

Oli erittäin mielenkiintoista tutustua kirjaan. Hän, joka ei ole liiemmin tutustunut henkisen kirjallisuuden antiin saati käynyt tapaamassa meedioita, mutta jolla kuitenkin on piilevänä uteliaisuus ymmärtää enemmänkin omaa itseään, tunteitaan ja käydä meedion luona, saa voimaa kirjasta. Turhaan ei kirjassa painoteta, miten tärkeätä on hiukan tietää meedioista ja kunkin meedion yksilöllisistä tavoista. Harriet tuo hienosti esiin tätä puolta. Jollakulla saattaa olla ”oma” mieluinen meedio, joku taas vieroksuu jotakin toista meediota. Ei hätää. Onkin tärkeätä, että utelias tunnistaa oman sydämen kielensä ja valitsee sopivimman tavan ja sopivimman henkilön.

Jos jo on tutustunut laajemmin henkisen kirjallisuuden antiin, voi yllättyä siitä, miten aina joutuu huomioimaan, että jotakin pientä uutta ujuttautuu lukijan korvien väliin. Minä tiedän jo melkein kaiken -tyyli on syytä unohtaa. Jokaisella meistä on sanomansa ja tehtävänsä, eikä elämässä ole vielä kaikkea koettu ja opittu. Ja molemmilta, niin Jutalta kuin Harrietiltakin, olisi paljon kysyttävää.

Kirja tarjoilee lukijalle johdannon, mietteitä henkisyydestä, myönteisyyden voimasta, kiitollisuuden harjoittamisesta, hiljentymisestä, herkkänä olemisen uskalluksesta, henkisestä kasvusta, henkisyydestä arjessa, kehosta, ihmissuhteista ja rakkaudesta, menestyksestä, surusta ja kuolemasta ja loppusanat kruunaavat kaiken.

Nykymaailma näyttää, miten ihminen osaa riidellä, ivata, olla ahne. Jos hiukan aikaa vallitsee jossain rauha ja on toiveita isommistakin rauhanehdoista, saa pettyä. Joku aina jossakin on nyrkit pystyssä ja hämmentää uutta soppaa. Kaikki niitä valintoja, jotka tietävät pitkää oppikurssia. Maailmassa on runsaasti rakkautta kaipaavia. Olen miettinyt, olisiko yksinkertaisella halaamis-taktiikalla saavutettu jotakin. Paikoin tuntuu, ettei olla opittu historiasta juuri mitään. Kuitenkin - vähän kerrallaan - on yleistynyt välittäminenkin.

Harriet toi esiin senkin tärkeän seikan, ettei saisi polttaa siltoja takanansa, sillä sielut kohtaavat uusissa olosuhteissa, kun on tarkoitus taas kohdata. Syyn ja seurauksen laki on mieletön juttu ja auttaisi, jos siihen perehtyisimme. Mutta meidän on pakko kulkea polkumme valintojemme mukaan. Tapahtuu ns. käsittämättömiä asioita, jos joku sanoo ystävyyssuhteen irti ilman kunnon syytä. Unohdamme sen, että toisia pitäisi rakastaa kuin itseään. Vaativa ja simppeli sääntö. Rakkaus taitaa olla maailman vaikein asia.

Jos tuo sukukartan esille, tulee esiin asioita, jotka selvinnevät, jos henkinen kehitys sallii sen ja huomaa tiettyjä kaavoja. Ennen syntymää olemme kuitenkin valinneet vanhempamme, fyysisen kehomme, sopivan tulevaan elämäämme. Sielu ei myöskään valitse aina feminiinistä tai maskuliinista elämää, mutta sielun olemus kantaa vahvaa yin- tai yang-leimaa. Täydelliseksi kasvanut sielu ei inkarnoidu enää.

Harvoin sielu esiintyy nimellä, onhan meillä ollut useita nimiä eri elämissä. Nimien sijasta tulee aistimuksia, joilla tunnistetaan sielu.

Harriet kertoo, että mediaalinen taide vaikuttaa eniten ihmisiin. Meedio on myös vaitiolovelvollinen. Huntua voi raottaa, jos on yksityinen asiakas, ryhmissä on käyttäydyttävä toisin.

Harriet mainitsee henkioppaista, miten pitää heihin yhteyttä. Jutankin kokemukset yhteydestä kuolleeseen mieheensä Petteriin saavat syvyyttä.  Sielu pitää huolta rakkaistaan sieltä toiselta puolelta. Myös kummituskokemuksia selvennetään – kummitukset voivat olla sieluja, jotka joko kokevat syyllisyyttä ja ovat vielä maan piirissä esiintyen joskus itselleen tärkeissä paikoissa. On myös tapauksia, missä sielu ei tiedosta kuolleensa, ja tähänkin löytyy apu.

Kirja on varsin monipuolinen, joten on syytä kiirehtää hitaasti ja sulatella asioita. Niin Jutan kuin Harrietin kertomat antavat mielenkiintoisia vinkkejä heidän omilta poluiltaan. On kiintoisaa seurata ja huomata, miten sielu saa elämän oppikursseja muodossa jos toisessakin. Vähitellen kulkija nöyrtyy ja huomaa, miten arvokasta oppi on ollut.

Dalai Lama painottaa, miten hyväntahtoisuus on hänelle ainoa uskonto, jonka kanssa pääsee pisimmälle positiivisella tiellä, joka on kaiken alku maailman parantamiselle. Olen samaa mieltä.

Tuula Pelttari

Jutta Gustafsberg & Harriet Piekkola: Mielen päällä - Työkaluja henkiselle polulle
Kustantaja WSOY, 2017
201 s.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.