valontuojat banneri1

01 elo 2017

Mitä tekisin, jos minun ei tarvitsisi miettiä aikaa, eikä rahaa?

Kävin keväällä katsomassa elokuvan Neljä Elementtiä. Se oli dokumenttityyppinen tarina neljästä eri ihmisestä. Heistä kukin edustaa omaa elementtiään; maata, vettä, ilmaa ja tulta. Samalla tapaa kuin 12 horoskooppimerkkiämme jakaantuu noihin neljään eri elementtiin.

Elokuva kertoo tarinan vuoritutkijasta, joka tutkii luolia ja myös nukkuu niissä ajoittain. Vesielementtiä elokuvassa edustaa suomalainen nainen, hän on vapaasukeltaja. Ilma elementtiä edustaa norjalainen base-hyppääjä ja tulta espanjalainen palomies. Upea elokuva - suosittelen. Tekijätiimi on sama, kuin Järven Tarinassa, joka on myös hieno ja erilainen elokuva, kuten tämäkin.

Elokuvasta päällimmäisenä jäi mieleeni kaksi asiaa. Elokuvan alku- ja lopputekstinä oli Dostojevskin kirjoittama ajatelma: ”Ihmiselämän tarkoitus ei ole siinä, että elää, vaan siinä, että mitä varten elää.” Toisen pysäyttävän ajatuksen kertoi elokuvassa norjalainen entinen base-hyppääjä. Hän oli lopettanut tuon uhkarohkean ja vaarallisen harrastuksen, kun hän oli saanut tyttären. Hän harrasti kuitenkin edelleen varjoliitoa. Hän kertoi, että hän vertaa ihmiselämää metrin mittaiseen narun pätkään, jossa jokainen senttimetri edustaa yhtä elinvuotta. Meillä kaikilla terveinä syntyneillä on mahdollisuus elää noin 100 vuotiaaksi, mikäli elintapamme ovat hyvät ja terveelliset. Useimmilla kuitenkin eliniän odote on noin 80 vuotta. Sitten jokainen meistä, Sinä ja minä voimme tehdä hyvin yksinkertaisen laskutoimituksen eli 80 vuotta - oma ikämme. Mitä saat vastaukseksi?

Minulla on kutakuinkin noin 33 vuotta elinaikaa jäljellä. Miten ja mihin minä tahdon tuon ajan käyttää? Entäpä Sinä, miten Sinä ajattelit elää loppuelämäsi elinvuodet? Tiedätkö, minulla on ollut erinomainen elämä. Minä olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut elää jo näin paljon ja pääosin terveenä ja onnellisena. Toki minullakin on ollut omat haasteeni ja vaikeuteni elämässäni, kuten vuosituhannen vaihteen burnout ja reilu kolme vuotta sitten kohdalleni tullut väistämätön avioero. Todella suuria kriisejä molemmat, mutta sen parempia kasvun paikkoja minulle ei ole annettu. Molemmissa olen kasvanut ja molemmista olen selvinnyt. Molemmat kriisit ottivat aikaa reilut kolme vuotta eli yhteensä kutakuinkin noin seitsemän vuotta. Samalla matematiikalla, kuin edellä, voin ilolla laskea, että onnellinen elämäni on ollut kestoltaan 47 - 7 vuotta eli noin 40 vuotta. Se on paljon ja toivon, että saan elää myös loput elinvuoteni, arviolta reilut 30 vuotta, onnellisena. Elämä on iloa ja surua. Tasapainoinen elämä vaatii molemmat suuret tunteet, kuten muitakin tunteita, joista päällimmäisenä Rakkauden.

Mitä tekisin, jos minun ei tarvitsisi miettiä lainkaan aikaa, eikä rahaa? Minulla on jo nyt aikaa ja rahaa. Minä voin jo nyt tehdä, mitä minä tahdon. Mieluiten vain olen, elän, iloitsen ja rakastan!

Minä todella toivon, että Sinä osaat myös haaveilla ja unelmoida. Vielä enemmän toivon, että Sinä toteutat myös Sinun unelmasi, mitä ne sitten ovatkin?

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.