Ensimmäinen käsky kuuluu: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. (http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/10kaskya.html).
"Käskyissään Jumala osoittaa, miten meidän tulee elää. Samalla hän paljastaa itsekkyytemme ja pahuutemme. Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme?" (http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/1.html).
Oman Jumalani olen löytänyt, se on universaali rakkaus, energia. Ei hahmo, ei persoona. Tällä Jumalalla ei ole haluja tai tahtomisia. Se ei pakota ihmistä "rakastamaan itseään". Entä ne väärät jumalat? Minulle väärät jumalat voisivat näyttäytyä guruna, joka ajaa omaa etuaan tai jokin idea tai -ismi, jonka perässä juoksen.
Ei todellisen Jumalan tarvitse käskeä, hänen luokseen mennään vapaaehtoisesti. Sydämen kautta opimme tuntemaan ja rakastamaan Jumalaamme, luojaamme, emme pakottamisen kautta. Ja kun olemme osa Jumalaa (kuten minä asian näen), miksi hänen edes tarvitsisi itseään komentaa. On samantekevää ("hänelle"/energialle/luojalle) uskommeko vai emme. Kirkko ja sen oppineet sitä vaativat, ei Jumala.
Olkoon Jumalasi kirkon oppien mukainen tai oma löytösi, tärkeintä mielestäni on se, että olet sitä itse elämääsi kaivannut. Et sen takia, että on pakko tai niin kuuluu tehdä.
Keskusteluja Jumalan kanssa kirjassa Jumala antaa kymmenen sitoumusta, ei pakkoa. Ensimmäinen niistä kuuluu seuraavasti:
Tiedät, että olet lähtenyt Jumalan tielle ja että olet löytänyt Jumalan, kun näet nämä itsessäsi tapahtuvat muutokset:
1. Rakastat Jumalaa kaikesta sydämestäsi, koko mielelläsi ja sielullasi, eikä muita Jumalia ole. Et enää palvo ihmisen rakkautta, menestystä, rahaa tai valtaa etkä niiden vertauskuvia. Jätät ne syrjään niin kuin lapsi lelunsa, ei siksi etteivät ne ole huomion arvoisia, vaan siksi, että olet kasvanut niistä ulos.
