14 elo 2017

Yhteydettömyys aitoon itseen heijastuu pelkona maailmaa kohtaan

Kirjoittanut 
Yhteydettömyys aitoon itseen heijastuu pelkona maailmaa kohtaan https://www.pexels.com/photo/woman-dark-eye-spooky-25757/

Syvän ja tietoisen yhteyden puuttuminen aitoon itseen näkyy pelkona, joka kohdistuu hylkäämiseen, arvostelluksi joutumiseen, hallinnan menettämiseen tai vaikkapa rangaistuksi tulemiseen. Pelon ohjaamana ihminen turvautuu materiaan ja samaistuu aineelliseen olemassaoloon. Yhteydettömyys ilmenee heikkona itsearvostuksena ja uhriutumisena. Tunnemaisemaa ja ajatuksia värittää viha, ei rakkaus.

Materiaaliseen maailmaan samaistuminen ilmenee usein ulkonäköön, ajatusten virtaan tai sosiaaliseen asemaan liittyvänä. Yksinäinen yksilö kokee alitajuisesti lakkaavansa olemasta, jos hän ei ole tietyn näköinen ja kokoinen tai saavuta tiettyä sosiaalista asemaa. Ryhmäjäsenyyksien menettäminen aiheuttaa kauhua. Se voi johtaa hengellisiin yhteisöihin ripustautumiseen.

Materiaaliseen maailmaan samaistuminen ja siinä eläminen ilmenee jatkuvana tekemisenä. Olemista ei ole juuri lainkaan. Ihminen suorittaa itseään ja elämäänsä.

Ulkoisen samaistumisen kohteita on paljon, esim. omaisuus, työ, oppiarvo tai ulkonäkö. Samaistuminen tiettyyn ryhmään saa ihmisen tuntemaan itsensä arvokkaammaksi ja hyväksytyksi.

Materiaaliseen maailmaan samaistuminen ja yhteydettömyys aitoon itseen aiheuttavat surua ja epämääräistä tyytymättömyyttä. Ihminen on tarkoitettu elämään yhteydessä itseensä, toisiin ihmisiin ja elämän alkulähteeseen.

Arvostus itseä ja omaa elämää kohtaan puuttuu

Itsearvostuksen puuttuminen aiheuttaa ahdistusta ja henkistä pahoinvointia. Käyttäytyminen on ulkoa ohjautuvaa; ihminen hakee kaikella toiminnallaan ja valinnoillaan toisten hyväksyntää. Epämääräinen hyväksynnänhaku ulkoapäin ei voi koskaan tuottaa riittävää tyydytystä, jos sisäinen itsearvostus puuttuu.

Itsearvostuksen lisäksi yhteydettömyydestä kärsivä ihminen ei tunne itseään kunnolla. Hän ei hahmota omia tunteitaan, tarpeitaan, mielipiteitään ja omaa erillisyyttään muista ihmisistä. Siitä seuraa, että muiden toisenlaiset mielipiteet koetaan uhkana. Suvaitsemattomuus on tavallista.  Kun itsearvostus puuttuu, ihminen on taipuvainen puolustautumaan kaikissa tilanteissa – myös silloin, kun uhkaa ei ole. Virheiden myöntäminen itsessä on vaikeaa, toisissa niitä taas riittää. Yliherkkä haavoittuminen on tyypillistä, samoin muiden kadehtiminen.

Uhriutuminen

Yhteydettömyyteen liittyvä vian hakeminen itsen ulkopuolelta johtaa myös uhriutumiseen. Kaikki vastoinkäymiset ovat jonkun toisen syytä, omaa osuutta asioiden kulkuun ei huomata. Uhri kokee olevansa passiivinen, ulkoisten iskujen kohde.

Kun uhrin tunnemaailmassa herää kielteisiä emootioita, hän syyttää niistä toisia ihmisiä. Viha hänen sisällään ei ole hänen, vaan sen on häneen "asettanut" joku toinen omalla käytöksellään. Ihminen ei ota vastuuta tunteistaan ja ajatuksistaan, ei edes elämästään.

Uhrin elämä on muiden toteuttamaa. Onnen edellytykset tulevat ulkoa, ja tyytymättömyydestä voi syyttää puolisoa, lapsia, työtä tai ystäviä. Itse ja oma asenne eivät ole uhrin silmiin virheellisiä. Jatkuva tyytymättömyys ja haluaminen aiheuttavat henkisyyden kutistumista olemattomiin. Pelon ohjaama käytös johtaa turvan hakemiseen itsen ulkopuolelta. Ja tällä tiellä mikään ei riitä. Rahaa, kalliita merkkitavaroita, kunnioitusta, huomiota ja rakkautta ei ole koskaan tarpeeksi. Kun ne puuttuvat, ei yhteydettömyydessä riutuva ihminen voi olla onnellinen.

Yhteydettömyydestä yhteyteen

Ihmisen tulisi saada yhteys itseensä, kokea olemassaolo ilman ajatusten virtaa ja hyväksyä oma erillisyytensä. Hänen tulisi oivaltaa, että ulkoa ohjautuvuuden sijaan tulisi löytää oma sisäinen ääni. Omien arvojen mukainen käytös johtaisi onnellisempaan elämään - ei viettien ja himojen narrina poukkoileminen.

Matkalla yhteydettömyydestä yhteyteen löytyy oma totuus. Tätä totuutta taustoittaa oivallus siitä, ettei pysyvää totuutta edes ole olemassa.  Ihminen pystyy irtautumaan vanhempien, uskonnon tai kulttuurin tarjoamasta, valmiiksi pureskellusta totuudesta. Irtautuminen johtaa muun henkisen harjoittamisen ohella vapaaseen elämään, elämään yhteydessä aitoon itseen. Elämä eletään yhteydessä vertikaaliseen, henkiseen todellisuuteen, ei vain materian tasolla.

Kirjoitus perustuu Paula Salomaan kirjaan Tie aitoon itseen, avaimia elämäniloon ja tasapainoon. Viisas elämä. Basam Books, Helsinki