30 kesä 2017

Itseinhossa piilee suuri hengellisyys

Kirjoittanut 
Itseinhossa piilee suuri hengellisyys https://pixabay.com/fi/meditaatio-vihre%C3%A4-rukoilla-mets%C3%A4-1350599/

Olemme kaikki kokeneet itseinhoa. Olemme sanoneet itsellemme asioita, kuten ”en ole tarpeeksi hyvä”, tai ”en pysty tekemään mitään oikein” - ja pahimmassa tapauksessa alamme itse uskoa tähän sisäiseen ääneemme. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa, sillä juuri tässä uskossa piilee suuri hengellisyys.

Osalle ihmisistä hengellisyys on uskoa johonkin. Toiset uskovat kuun parantavaan voimaan, toiset esimerkiksi taikuuteen. He eivät välitä siitä, uskovatko muut heidän kykyihinsä – tällaisille ihmisille hengellisyys on voimaa, vaaraa, muutosta ja seikkailua. He uskovat, että he voivat kasvaa vahvemmiksi ja suuremmiksi omien kykyjensä ja uskomustensa ansiosta. Useille ihmisille hengellisyys on myös osa uskontoa. He uskovat korkeampaan voimaan, joka ohjaa heitä ylhäältä päin. Hekään eivät välitä siitä, uskovatko muut ihmiset heidän jumaliinsa – pääasia on, että he itse uskovat. Hengellisiä ihmisiä ja heidän uskoaan yhdistää usein se, että he uskovat vahvasti ja myös kokevat ansaitsevansa kaiken sen hyvän, mitä se heille elämässä suo.

Itseinhon hengellisyys

Itseinhossa elävät ihmiset ovat usein yhtä lailla hengellisiä ja uskoaan ylistäviä ihmisiä, mutta he jäävät paitsi kaikista hengellisyyden ihmeistä ja iloista, koska he virheellisesti luulevat, että eivät ansaitse näitä ihmeitä ja iloja. Huonon itsetunnon kanssa kamppailevat ihmiset eivät voi antaa itselleen anteeksi sitä, että he ovat (omasta mielestään) rumia, tyhmiä, ei-menestyneitä tai ei-haluttuja – sen vuoksi heidän on vaikea uskoa siihen, että miten kukaan muukaan voisi koskaan antaa heille anteeksi näitä asioita. Murhamieskin voi saada syntinsä anteeksi – mutta itseinhossa elävät eivät.

Itseinhon kanssa kamppailevat ihmiset uskovat myös usein, että kukaan emaan päällä ei voi ystävystyä tai rakastua heidän todelliseen luonteeseensa. He usein virheellisesti luulevat, että ihmisten huijaaminen ja omien hirveyksiensä peittäminen ovat ainoita keinoja saavuttaa ystävyyttä ja rakkautta. Itseinhossa elävät ihmiset ovat varmoja, että kukaan ei halua kuulla sanaakaan heidän suustaan – saati sitten ne taivaalliset voimat.

Tällaiset ihmiset uskaltavat harvoin pyytää mitään keneltäkään tai ilmaista mielihalujaan, sillä he ovat ehkä tulleet aiemmin elämässä rangaistuksi toiveiden esittämisestä – tämän vuoksi he kokevat esimerkiksi rukoilemisen käsittämättömäksi – miksi kukaan ansaisi heille mitä he toivovat tai haluavat? Itseinhoisen ihmisen rukoukset ovat ennemminkin pelokkaita selittelyjä ja enemmän tai vähemmän vastahakoisia pyyntöjä olemassaolonsa oikeutetuksi tekemiseksi.

Toinen tapa, millä itseinhoinen ihminen turmelee kykyään eheytyä - ja antaa kiusaajiensa viedä voiton – on piiloutua hengellisyydeltä. Jotkut jopa piiloutuvat meditoinnin ja tietoisen läsnäolon harjoittamisen hyödyiltä, koska he luulevat, että he eivät ole näiden tuomien hyötyjen arvoisia, tai epäonnistuvat ja näyttävät tyhmiltä. Miten tällaisen ihmisen elämä muuttuisi, jos heillä olisi vähän uskoa? Mitä tulisi tapahtua, että tällainen henkilö uskaltaisi uskoa siihen, että hän ansaitsee hyvää elämässä? Mitä tulisi tapahtua, jotta itseinhoisetkin antaisivat itsensä tulla siunatuksi?

Kuinka löydät itseinhosta hengellisyyden?

Itseinhossa elävällä on siis uskoa, mutta se on kohdistunut vääriin asioihin. Tällaisessa tapauksessa eheytyminen tulisi aloittaa pienin askelin – esimerkiksi puhumalla itselleen niin, kuin puhuisit ihmiselle, josta välittää. Jos tunnet sisälläsi suurta itseinhoa, sanot todennäköisesti itsellesi asioita, joita et ikinä kehtaisi sanoa ääneen kenellekään toiselle. Miksi sitten sanoisit näitä asioita itsellesi? Voit aloittaa eheytymisesi käyttämällä itsesi kohdalla samoja sanoja, joita käytät esimerkiksi läheiseen ystävääsi. Lempeys lisää armollisuutta itseäsi kohtaan.

Eheytymisen tiellä olisi myös hyvä muistuttaa itseään siitä, että uskomukset eivät ole totuuksia. Ihmiset usein alkavat pitää totuutena sitä, mitä he itselleen uskottelevat. Kannattaa siis alkaa tarkastella omia uskomuksiasi – ja etenkin niitä, jotka kohdistuvat sinuun itseesi. Kun negatiiviset ajatukset nostavat päätään, pysähdy ja tarkista, onko tämä ajatus oikeasti totta. Haasta itsesi miettimään, miksi tällainen ajatus on lukkiutunut päähäsi ja vastaa sille lempeästi. Huomaat pikkuhiljaa, että positiiviset ajatukset alkavat juurtua negatiivisten ja virheellisten ajatustesi tilalle.

Useat ihmiset myös kokevat, että heidän täytyy olla täydellisiä – tässä vasta taakka kannettavaksi. Tällaiset odotukset itseään kohtaan lisäävät automaattisesti itseinhoa, koska kukaan ei voi olla täydellinen, sillä me kaikki olemme epätäydellisiä. Jos sinulla on liian suuret odotukset itseäsi kohtaan, et yksinkertaisesti voi olla koskaan tyytyväinen itseesi. Olisi siis korkea aika tehdä itsellesi selväksi, mikä on sinulle tarpeeksi hyvä? Se, mikä on sinulle tarpeeksi hyvä, riittää.

Kun etenet pienin askelin negatiivisesta positiiviseen, huomaat pian, että paljon uutta energiaa vapautuu käyttöösi. Kun alat uskoa siihen, että sinä olet tarpeeksi hyvä, et usko enää omiin vihapuheisiisi itseäsi kohtaan. Näin vapautat uskoa ja toivoa muihin asioihin – ehkä myös uskontoon ja henkisyyteen. Voit vapautuneesti avata ovia uusille asioille, sillä alat uskoa, että olet ansainnut kaiken hyvän, mitä ne tuovat tullessaan. Voit kääntää itseinhoiset ajatukset voitoksesi – sinulla on nyt käytössäsi kaikki se usko, jonka ennen käytit virheellisesti itseinhoon. Tässä uskossa piilee tie sinun hengellisyyteesi.

Lähteet:

http://www.goodtherapy.org/blog/how-to-turn-self-hatred-into-self-compassion-1112135

http://www.spiritualityhealth.com/blog/anneli-rufus/spirituality-self-hatred

https://www.mindbodygreen.com/0-6578/6-Steps-to-Move-from-SelfLoathing-to-SelfLoving.html