13 helmi 2015

Ehtymätön rakkauden lähde

Kirjoittanut 

Romanttinen rakastuminen on yksi elämän nautittavimmista kokemuksta. Ymmärrettyäni, että lähes kaikki rakastumiseen liittyvä nautittavuus tapahtuu omassa mielessäni, kehossani ja jopa sielussani, aloitin tutkimustyöni, jonka tarkoitus oli löytää johtolankoja romanttisen rakkauden kokemuksen aikaansaamiseksi ilman toista ihmistä.

Ei sen tähden, etten haluaisi elämääni myös ulkoista rakastettua, vaan jotta sekä minä että rakastettuni kykenisimme nauttimaan romanttisesta rakastumisesta toisiimme kerta toisensa jälkeen koko loppuelämämme ajan.

Mietin elämäni suuria rakastumisia. Mitä yksityiskohtia muistan edelleen vuosien jälkeen? Minkälaisia mielleyhtymiä ne herättävät minussa? Missä kohtaa kehoani tunsin mitäkin mielihyvää?

Rakastetuksi voi tuntea itsensä monin eri tavoin. Gary Chapman on kirjassaan Rakkauden kieli erotellut viisi kieltä, joita ihmiset ensisijaisesti puhuvat ja kuulevat rakkaudessa:

  1. Myönteiset sanat
  2. Kahdenkeskinen aika
  3. Rakkauden lahjat
  4. Lempeät palvelukset
  5. Fyysinen kosketus

Jotkut ihmiset osoittavat rakkauttaan mieluiten antamalla lahjoja, kirjoittamalla rakkauskirjeitä tai varaamalla rakastetulleen paljon laatuaikaa. Toiset haluavat tulla rakastetuksi siten, että kumppani auttaa arjen askareissa tai vaikkapa koskettaa paljon.

Tyypillisesti jokainen ihminen suosii yhtä, kahta tai enintään kolmea näistä, mutta hyvin harvoin kukaan pitää kaikkia samanveroisina. Itselläni esimerkiksi selvästi tärkein rakkauden kieli on fyysinen kosketus, muiden ollessa suunnilleen yhtä tärkeitä. Uskon, että tärkeysjärjestys voi muuttua, jos on yhdessä kumppanin kanssa, jolta ei saa esimerkiksi ollenkaan rakkauden sanoja tai lahjoja. Silloin niiden osoittaminen voi nousta tärkeämmäksi kuin ne ”oikeasti” ovat vain sen tähden, että niihin on tällä hetkellä eniten tarvetta.

MInkälainen on oma rakkauden kielesi?

Mieti nyt omia rakkauden kieliäsi. Mikä niistä on saanut sinut tuntemaan olosi kaikkein rakastuneimmaksi? Entä miten osoitat rakkautta itsellesi ja miten et, sekä miksi et? Itse olen huomannut, että usein on parempi osoittaa rakkautta itselle sillä tavalla, millä odottaisi toisen osoittavan rakkauttaan. Sillä tavoin ei ensinnä odota, että toinen lukisi ajatukset ja turhaudu, tai jopa pety, kun niin ei tapahdu. 

Toiseksi uskon siihen, että rakastaessa itseään sillä tavalla kuin toivoisi tulevansa rakastetuksi, vetää automaattisesti puoleensa sellaista rakkautta itsensä ulkopuoleltakin.

Joskus voi noudattaa kultaista sääntöä ja rakastaa myös muita siten kuin toivoisi itse tulevansa rakastetuksi, mutta se kannattaa tehdä ilman, että olettaa saavansa vastarakkautta - ainakaan siltä taholta, jonne rakkauden on kohdistanut. Toki jossain vaiheessa kannattanee ottaa huomioon suhteen vastavuoroisuus.

Suhteen peruspilareita ovat molemminpuolinen rakkaus, kunnioitus sekä halu saada suhde toimimaan

Suhde ei onnistu, jos toinen yrittää vakuuttaa toisen suhteen olemassaolon tärkeydestä. Toki kaksi ihmistä voivat olla toisilleen täydellinen pari, mutta jos toinen osapuoli ei kykene asiaa näkemään omien pelkojensa tai pinttyneiden ajatustensa takia, kannattaa iloita siitä, että on saanut tuntea rakkautta toista ihmistä kohtaan ja päästää irti halusta luoda suhde kyseisen ihmisen kanssa.

Joskus rakastettu tajuaa kohdanneensa elämänsä rakkauden ja tekee silloin itse kaiken, mitä on tehtävissä suhteen luomiseksi. Jos rakastettu on jo kuitenkin kulkenut elämässään eteenpäin, kannattaa päästää toinen täysin irti ja toivottaa hänelle onnea valitsemallaan polullaan. Molemmat voivat silti rakastaa toisiaan omalla tavallaan jossain sydämen todellisuudessa ilman, että se on keneltäkään mitään pois.

Kun suhde on luotu ja on päätetty saada se toimimaan, tärkeäksi onnellisuutta edustavaksi tekijäksi muodostuu kyky hyväksyä toinen ihminen täysin omana erillisenä kokonaisuutena ja taito kommunikoida oma todellisuus toiselle ilman kontrollitaktiikoita. Tätä tietenkin helpottaa, että on itse ensin hyväksynyt itsensä eheänä ja erillisenä toisesta, kuitenkin samalla tiedostaen kaikkien lopullisen kytkeytymisen toisiinsa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja vaikka olisimme kuinka itseriittoisia tahansa, ilman rakkauden motivoimaa antamista elämästämme tulee elotonta ja merkityksetöntä.

Toista ei kannata tuomita, vaikka hän ei aina käyttäytyisikään kovin ihailtavasti. Tilanteessa, jossa aiemmin olisin epätietoisena tuominnut toisen, havainnoin nykyään käyttäytymisen mahdollisimman puhtaana tulkinnoista. Sitten annan itselleni rakkautta siitä, että olen haastanut itseäni kyseisessä asiassa niin, että olen oppinut käyttäytymään siinä ihailemallani tavalla. Lopulta lähetän vielä rakastavia ajatuksia ihmiselle, jonka olin vähällä tuomita. Näen hänet toimimassa ihailemallani tavalla ja päästän irti.

Kohti parempaa rakkauselämää

Jaan seuraavaksi vielä kolme vinkkiä parempaan rakkauselämään, jotka Elaine N. Aronin kirjassaan ”Erityisherkkä ihminen ja parisuhde” nostaa esiin ja herätän sinut ajattelemaan niiden suhdetta romanttisen rakkauden kokemuksen aikaansaamiseksi ilman kumppania:

1. Yhteiset jännittävät kokemukset

Elaine N. Aronin tutkimuksissa on selvinnyt, että tutustumisen myötä jännitys ja minuutta laajentavat kokemukset vähenivät. Suurin osa pareista kertoo tyytyväisyytensä suhteeseensa vähentyneen tasaisesti ajan myötä. Tätä ihmiset ryhtyvät korjaamaan lähes vaistonvaraisesti alkamalla tehdä jännittäviä asioita yhdessä. Pariskunnat matkustavat, käyvät uusissa paikoissa, tapaavat useammin kummankin ystäviä ja niin edelleen. 

Yhteisen elämän rakentaminen voi myös itsessään olla jännittävää, kuten kodin laittaminen, lasten hankkiminen ja yhteisten projektien parissa työskentely. Pariskunnat, jotka välttelevät lähes kaikkea tämänkaltaista tai mitään kovin jännittävää yhteistoimintaa, ovat suurimmassa vaarassa pettyä suhteeseensa. Voi olla, että he eivät käsitä tylsyyden olevan parisuhdeongelma, mutta sitä se on, siitäkin huolimatta, että he saisivat suhteen ulkopuolelta, uraltaan tai ystävyyssuhteistaan kaikenlaisia jännittäviä kokemuksia. (s. 201)

Kun tutkimusta oli kulunut kymmenen viikkoa, saatiin selville, että ne jotka olivat tehneet jotain jännittävää yhdessä viikoittain, kertoivat tyytyväisyytensä avioliittoonsa lisääntyneen huomattavasti. Sen sijaan pelkästään mukavia asioita tai ei mitään uutta tehneiden suhtautumisessa avioliittoonsa ei ollut tapahtunut mitään muutosta.

Voisiko olla, että tyytyväisyys suhteeseen vähenee, koska parisuhteen osapuolet yrittävät mahduttaa itsensä lokeroihin, joihin he ovat suhteen alussa ajautuneet? Voisiko perimmäinen syy olla se, että parisuhteen osapuolet ovat tylsistyneitä itseensä? Kuinka parisuhteeseen voisi tuoda lisää vapautta ilman, että suhteen osapuolet käyttävät vapauttaan tavalla, joka vie pariskuntaa eri suuntiin tai loukkaa heidän rakkautensa puhtautta? Mikä estää sinua tekemästä uusia jännittäviä asioita myös itseksesi? Mitä ne voisivat olla?

2. Rituaalit

Lähes kaikki uskonnot ja hengelliset traditiot kehottavat harjoittamaan rituaaleja ja suorittamaan pyhiä toimituksia yhdessä muiden kanssa. Se voimistaa hengellisiä kokemuksia. Yhdessä suoritetut rituaalit ja harjoitukset myös rikastuttavat ja elvyttävät ihmisten välisiä suhteita paremmin kuin mikään muu. Jos parisuhteen osapuolet eivät vielä noudata rituaaleja, on hyvä meditoida, rukoilla tai käydä hengellisissä toimituksissa yhdessä. Se voi olla seuraava tärkeä askel. (s. 270)

Jäikö avioliiton solmiminen teidän ainoaksi rituaaliksi vai elättekö kenties avoliitossa, jolloin elämäänne ei ole kuulunut vielä mitään rituaalia? Voisiko rituaalista olla erityisesti apua silloin, kun koet, että rakastettusi ei puhu sinun rakkauden kieltäsi? Voisitteko luoda viikottaisen rituaalin, jossa sinä osoitat rakkautta kumppanillesi hänen lempikielellään ja päinvastoin? Mitä rituaaleja voisit kehittää itsellesi ja sisäiselle rakastetullesi?

Rituaalien ei tietenkään voi odottaa hoitavan kaikkia parisuhteen ongelmia, vaan tarvitaan myös konkreettisia keinoja, kuten rakentavia keskusteluja suhteen tilasta ja siihen kohdistuvista toiveista ja peloista.

3. Konkreettiset keinot

Hyvin vaikeiden ja ratkeamattomilta vaikuttavien toistuvien erimielisyyksien takana on usein ihmisen koko elämää varjostava pettymys tai pelko. (s. 213)

Kenenkään velvollisuutena ei ole täyttää toisen ihmisen toiveita tai noudattaa tämän pelkoja. Samoin kenenkään ei myöskään pitäisi täysin luopua mistään toiveestaan tai kieltää pelkojaan toisen ihmisen vuoksi. Kumpikin vaihtoehto tukahduttaa rakkauden hengen parisuhteessa.

Viisaat pariskunnat käyvät kunnioittavaa keskustelua ymmärtääkseen ja hyväksyäkseen toistensa näkemykset ja tekevät tarvittaessa kompromisseja, jotka eivät kuitenkaan tukahduta rakkauden henkeä. Entä onko sinulla itselläsi ristiriitaisia toiveita? Miten voisit vastata niihin kaikkiin?

Jokaisen parin on löydettävä oma tapansa ratkaista tämänkaltaiset tilanteet, ja juuri niissä sekä luonne että luovuus voivat kasvaa, kun asioita on katsottava laajemmasta näkökulmasta. Kuinka kummankin toiveet ja pelot asettuvat oman ja ylipäätään inhimillisen elämän puitteisiin? Entä miltä oma ja yhteinen elämä näyttävät ensi vuonna tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Kuinka auton ostaminen käy yksiin lapsen hankkimisen kanssa, asunnon ostaminen väitöskirjan kirjoittamisen kanssa tai voiko kumppani esimerkiksi tehdä matkan vanhaan kotimaahansa tavatakseen iäkkäät vanhempansa, ennen kuin he kuolevat? Vaikeita päätöksiä, mutta kun pari tekee ne yhdessä kunnioittavassa hengessä, side heidän välillään lujittuu. (s. 218)

Kuinka voisit kyetä hyväksymään itsesi täysin sellaisena kokonaisuutena kuin sinä olet, vaikka muut eivät siihen kykenisikään?

Löydä ehtymätön rakkauden lähde

Joskus on vaikea erottaa metsää puilta. Ihminen voi olla niin keskittynyt parisuhdeongelmien ratkomiseen, ettei huomaa olevansa tekemisissä vakavasti tasapainottoman ihmisen kanssa, joka tuskin kykenee muuttumaan ja jonka kanssa ei kannata jatkaa elämäänsä. Maailma on täynnä hyvin ongelmaisia ihmisiä, joilla on erinomaiset puolustusmekanismit ja jotka osaavat aluksi peittää häiriintyneisyytensä.

(...)

Toisen ongelmallisuuden huomaaminen ei ole seurausta oman varjon siirtämisestä toiseen. Suhde itsessään on erehdys. Psykologisen silmän kehittyessä ihminen pystyy erottamaan toisistaan sellaiset ongelmat, joista pari voi selvitä omin avuin, sellaisista, joihin tarvitaan ulkopuolista apua – ja sen lisäksi ongelmat, jotka eivät ole lainkaan ratkaistavissa tällä hetkellä ja tämän ihmisen kanssa. (s. 226-227)

Joskus ulkopuolisesta peilistä voi olla apua oman sisäisen totuuden näkemiseen, joskus siihen tarvitaan vain aikaa ja tilaa - ainakin oman kehon ja mielen sisällä. Joskus apu rakkaudettomuuteen voi löytyä siitä, että katsoo rakastettuaan silmiin neljän minuutin ajan ja kysyy intiimejä, ajattomia kysymyksiä kumppaniltaan ja kuuntelee vastaukset ilman, että olettaa jo tietävänsä vastaukset niihin, sekä vastaa samoihin kysymyksiin suojattomana, Catron vihjaa.

Toivon, että nämä vinkit, kysymykset sekä pohdinnat aiheesta toivat uusia mielenkiintoisia näkökulmia sekä ulkoiseen parisuhteeseesi tai parisuhteettomuuteesi että sisäiseen rakkaussuhteeseesi. Vilpitön toiveeni on, että olen päässyt käsiksi omaan ehtymättömään rakkauden lähteeseesi. Lopulta romanttinen rakkaus lienee kuitenkin ainoa tunne, jota emme voi täysin hallita, joten nautitaan siitä, kun meitä sillä siunataan!

Teksti: Johanna Maria Davies, VTM

Lähteet: 

Aron, Elaine N.: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde. Nemo 2014.

Catron, Mandy Len: To Fall in Love With Anyone, Do This. The New York Times, 9.1. 2015.

Chapman, Gary: Rakkauden kieliAika OY 2001.

Don't have an account yet? Register Now!

Sign in to your account