valontuojat banneri1

19 heinä 2017

Ovatko eläimet sielukkaita olentoja?

Kirjoittanut 
Ovatko eläimet sielukkaita olentoja? http://www.freeimages.com/photo/my-hamster-1440024

Sanasta ”sielu” on tullut osa arkikieltä. Saatamme puhua sieluttomasta yrityksestä, tai vaikkapa urheilijasta, joka on joukkueensa ”sydän ja sielu”. Rakastuneina taas jaamme rakkaan kanssa kehon ja sielun. Jokaisessa tapauksessa sielulla viitataan syviin tunteisiin ja ydinarvoihin, mutta entä eläimet, miten on niiden sielun laita? 

Mitä sielukkuus on? Tunteet muodostavat pohjan sille, mitä ihminen on kuvannut vuosituhannet sieluna tai sielukkuutena. Nykytutkimuksen mukaan useat lajit kokevat tunteita. Elefantit surevat, kun taas delfiinit ja valaat ilmaisevat iloa, tai ainakin jotain hyvin senkaltaista. Papukaijat voivat tulla ärtyneeksi, siat ja lehmät pelokkaaksi, kanat surullisiksi ja apinat nähtävästi nolostuvat. Erilaiset testit ovat osoittaneet, että rotat tulevat levottomiksi, kun ne näkevät toisen rotan tutkimuspöydällä. Ne myös vapauttavat ansaan joutuneen lajitoverinsa ennen, kuin käyvät käsiksi koetilanteessa läsnä olevaan suklaapalaan. On jopa osoitettu, että rotat kokeva kutituksesta mielihyvän tunteita.

Mikään yllä esitetystä ei varmasti yllätä esimerkiksi lemmikinomistajaa. Tiede on uudelleentodennut sen, mitä Charles Darwin totesi jo vuonna 1872: Ihmisten ja muiden lajien erot kokea tunteita ja ilmaista niitä eroavat ennemminkin määrällisesti, kuin laadullisesti. Tästä on lyhyt askel siihen, että yksittäisellä eläimellä voi siis myös olla erilaisia luonteenpiirteitä. Näin meidän ihmisten tulisi muistaa, että eläimet eivät vaan elä – heillä on elämä.

Tunteiden kokeminen. On myös väitetty, että muut lajit olisivat ihmisiä tietoisempia omista tunteistaan, sillä ne elävät niin sanotusti ”ensisijaisessa tietoisuudessa”. Tällä viitataan siihen, ett eläimet ovat tietoisia itsestään ja ympäristöstään, mutta vähemmän rasittuneita elämän ongelmista, kuten esimerkiksi peilikuvastaan tai stressaavien asioiden vatvomisesta – mikä taas ilmentää ihmisen tietoisuutta. Eläinten tunteissa on siis niin sanotusti "laimentamatonta puhtautta ja selkeyttä”. Me ihmiset emme ehkä myöskään koe niin suurta tunteiden kirjoa, mitä eläinten maailmasta voi löytyä, sillä eläinten elinolosuhteet ovat usein hyvin erilaiset verrattuna ihmisiin. Myös aistikapasiteettinsa ansiosta eläimet saattavat kokea sellaisia tunnetiloja, mitä me emme tunne.

Tunteet ja sielu. Tunteiden kokemisen taito on keskeistä elossa olemiselle. Syvät tunteet ohjailevat meitä ihmisiä hyvässä ja pahassa. Eli jos me ihmiset omistamme sielun, on sen oltava ennemmin älyllinen, kuin tietoinen. On ehdotettu, että ihmisen sielu on hänen ruumiissaan – ja ruumiinsa kautta ihminen on osa elämää ja luontoa. Eli jos meillä kerran on keho, meillä myös on sielu, joka taas kehomme kautta yhdistetään kaikkeen luomiseen. Ja niin kauan kuin elämme, ja siksi myös tunnemme, olemme yhteydessä toisiimme ja luonnolliseen maailmaan. Meidät on niin sanotusti siunattu sielulla.

Erikoisia esimerkkejä tunteellisesta sielukkuudesta löytyy runsaasti myös eläinkunnasta. Villisimpanssien tarkastelu osoitti, että simpanssit katselevat ihmisten lailla auringonlaskua, sen värejä ihastellen. Myös Afrikan elefantit ovat osoittaneet sielukkuuttaan. Elefantit tervehtivät erossaolon jälkeen omaa perhettään tai laumaansa kovalla jytinäkuorolla tai karjumalla. Ne myös heiluttavat korviaan ja pyörivät ympyrää, kun ne kiiruhtavat tervehtimään toisiaan.

Internetin ansiosta voimme katsoa useita videonpätkiä siitä, kuinka eläimet osoittavat myös myötätuntoa – voimme katsoa, kun apina pelastaa harakan, tai kun gorilla suojelee kolmevuotiasta poikaa, joka on vahingossa pudonnut tämän aitaukseensa. Eräs erityisen merkittävä eläinten kiitollisuudesta kertova tapaus tapahtui Kalifornian rannikolla, jossa naaraspuolinen ryhävalas löydettiin takertuneena kalastajan verkkoon. Pelastajien oli sukellettava veden alle vapauttaakseen loukkuun jäänyt eläin. Tehtävä oli erityisen vaarallinen, koska valaan häntä olisi voinut löydä sukeltajat tajuttomaksi hetkessä. Kun valas vapautui, hän ei uinutkaan välittömästi pois, vaan jäi veneen lähettyville. Hän uiskenteli ympyrää ja lähestyi sukeltajia varovasti. Sitten hän kosketti jokaista sukeltajaa vuoron perään, ikään kuin kiitokseksi, ennen kuin lähti sukeltamaan kohti vapautta.

Yhtä kaikki, sielu voi olla siis syvällistä kumppanuuden tunnetta. Mitä vahvempi kyky lajilla on tuntea kumppanuutta, sitä enemmän niiden voidaan sanoa osoittavan sielukkuutta. Kun asioita katsoo tästä perspektiivistä, meidän ihmisten tulisi ymmärtää meidän yhteinen - ja meitä yhdistävä paikkamme luomisessa. Meidän tulisi myös osata arvostaa sitä, mitä yhteistä perintöä meillä on muiden tuntevien lajien kanssa tällä yhä kutistuvalla ja haavoittuvalla pallolla.

Lähde:

http://www.spiritualityhealth.com/articles/do-animals-have-more-soul-we-do

Viimeksi muutettu 19 heinä 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.