18 touko 2017

Kohti tasapainoista luontosuhdetta - ympäristökasvatuksen tutkimuksen haasteita

Kirjoittanut 
Kohti tasapainoista luontosuhdetta - ympäristökasvatuksen tutkimuksen haasteita https://pixabay.com/fi/tytt%C3%B6-tulik%C3%A4rp%C3%A4nen-satuja-354579/

Alkuperäiskansat ovat tehneet ja tekevät yhä paljon näkymätöntä työtä saattaakseen äitimaan takaisin tasapainoon. Seremonioissa rukoillaan hyvän veden palaamista;  sellaisen, joka ei ole myrkyttynyt ihmisten kemikaaleista ja väkivaltaisista ajatuksista, sillä meidän ajatuksemme vaikuttavat myös kaikkeen luonnossa.

Kun japanilainen tohtori Masuru Emoto näytti intiaaneille kuvia veden molekyylirakenteen muutoksista erilaisten sanojen ja musiikin soittamisen jälkeen, intiaanit sanoivat hänelle: "Sinä näytät kaikille sen totuuden, minkä me olemme tienneet jo vuosituhansia. Kaikki on elävää, tietoista värähtelyä. Jokainen sana värähtelee, ääni, musiikki ja kaikki nämä värähtelyt vaikuttavat veteen. Sade- ja aurinkotanssit ja pyhät seremoniat ovat tasapainottamassa luontoa ja ihmisyhteisön selviytymistä."

Newtonilainen materialistinen maailmankuva on ohjannut ympäristökasvatuksen tutkimus-, kehittämis ja käytäntöä. Elinkaarianalyysit, luontokohteiden nimeäminen, luokittelu, hiilijalanjälki, itämerilaskuri jne. Alkuperäiskansojen tapa ajatella ja toimia on lähempänä nykyisiä kvanttifysiikan hiukkasten käyttäytymiseen liittyviä tutkimuslöytöjä. Hiukkaset ovat yhteydessä ja jatkuvassa näkymättömässä vuorovaikutuksessa, jotka vaikuttuvat kaikesta. Kaikki materiaalisesti pysyvää, on värähtelevien hiukkasten liikettä, johon äänet, sanat, seremoniat, rukoukset, tietoisuutemme eri tasot vaikuttavat.

Miten ympäristökasvatuksen tutkimus voisi hyötyä alkuperäiskansojen ajattalutavoista? Pyytämisen ja kiittämisen tapa ohjaisi luonnon kunnioitukseen hyvin yksinkertaisesti. Pienet laulut kiittää luontoa, puita, vettä ja siemeniä, multaa johtaisi luonnon kohtaamiseen henkilökohtaisella tavalla.

Henkilökohtaiset teot vaikuttavat, jos kiität siemeniä, vettä, multaa viikon ajan ja vertaat kiittämättömään hämmästyt tekojesi tulosta. Olisiko tuollainen koeasetelmä tutkittava?

Ympäristökasvatuksen haasteita

Ympäristökasvatus on monella tavalla luonut hienoa ohjaus-ja kasvatuskäytäntöjä kierrätykseen ja luonnon nimeämiseen, luokitteluun. Kasvatuksessa luontosuhteen kehittäminen kohti kunnioitusta, rakkautta, myötätuntoa ja kohti henkilökohtaista suhdetta voisi olla tiedollisen kasvatuksen rinnalla merkittävä toimintapa. Ympäristökasvatuksen tutkimuksen painopisteet olisi arvioitava. Onko liiaksi tiedollisiin taitoihin liittyviä hankkeita? Liian vähän ympäristökatastriofimme syihin liittyviä kriittisiä hankkeita? Liian vähän maailmankuvan perusteisiin liittyviä tutkimuksia? Entä herkkyys luonnolle, ympäristölle? Mikä merkitys on sillä, että nykykulttuurimme heikentää jo kuuloamme ja näköaistiamme jatkuvan teknisten laitteiden käyttämisen kautta?

Tere Vaden kirjoittaa haastavasti (Särjetty Maa, 2014 s.190, Uptonia 2015 lainaten)” Australian aboriginaalien toisilleen kertomat tarinat nykyään näkymättömistä saarista ja muinaisesta rantaviivasta kuvaavat jopa 10 000 vuoden takaisia asioita jotka ovat nykytutkijoiden mukaan paikkansapitäviä.” Tere Vaden jatkaa: “ Ällistys nousee siitä, että nykytutkijoiden käyttämä menetelmä ei tunne keinoa välittää tietoa yli useiden vuosituhansien, ei ainakaan siten, ettei syntyisi tulkintakiistoja."

Olisiko tutkittava nykyisen luontosuhteemme ongelmakohdat, kasvatuksemme mustat aukot ja luoda toisenlainen tapa ohjata ihmisiä luonnon tasapainon saavuttamiseen? Olisiko rohkeasti kyseenalaistettava se kehitys, joka globaalitalouudellisessa kilpajuoksussa talloo alleen lukemattomat lajit ja alkuperäiskansat?

Yritystoiminnan ja kaupallisen koulutuksen kritiikkiä

On tuotettu tuhansia luontoa tuhoavia kemiallisia yhdisteitä, joista yli 50 haittaa lisääntymismekanismeja ja näitä on levitetty surutta ympäristöön, toteaa Porrit teoksessaan Playing Safe: Science and Enviroment 2000. Porrit kysyykin kirjansa alussa: Onko nykytiede kykenevä vastaamaan filosofisesti ja metodologisesti kestävän kehityksen haasteisiin? Teoksen lopussa hän vastaa, ei ole. Onko ympäristökasvatus hampaaton ongelmien paikkaaja, ilman kritiikkiä maailmankuvaamme ja toimintapamme ja arvomaailmamme perusteisiin.

Olisiko palautettava takaisin pyhien puiden, Suomessa tunnetut haltiapuiden, kunnioituksen perinne? Olisiko luotava luontoyhteyteen liittyvät seremoniat? Olisiko lasten annettava tehdä havaintoja rauhassa ja usein, ilman tiedollisia luokitteluun ja nimeämiseen liittyviä aspekteja?

Olisiko ympäristökasvatuksessa muutettava puhumisen tapa? Äitimaa, sisareni vesi, veljeni tuuli, kaikki ne ovat meille sukua- kertoo eri tavalla kaiken yhteydestä kuin luonnontieteen kuvausmalli. Olisiko meidän opittava puhumaan äitiluonnon kanssa samalla tavoin kuin Bahialainen intiaaniopettaja kertoo omasta kulttuuristaan: “ kun me puhumme luonnon kanssa meille tulee kevyempi olo. ..Monet ihmiset ajattelevat päinvastoin, ja he tuhoavat kaiken mikä liittyy luontoon. Suurin osa meidän heimostamme kunnioittaa metsää ja rakastaa Äiti Luontoa. Jos emme rakasta äitiämme, emme rakasta ketään muutakaan.” (Särjetty. Maa, 64).

Olen omissa koulutuksissani ohjannut monelaisia ryhmiä alkuperäisempään luontoyhteyteen, pyytämiseen, kiittämiseen ja luontoyhteyden henkilökohtaisen kokemiseen. Vaikutuksia on ilmennyt monella tavalla, kestävän kehityksen tekoina ja rakastavan suhteen kehittymisenä luontoon.

Kysymyksiä ympäristökasvatuksen tutkimukselle

-Onko liikaa tiedollisia, asenne- ja tietoihin, käsitteisiin liittyviä tutkimuksia?

-liian vähän seuraavia:

Teollisen yhteiskunnan kulttuurin ja maailmankuvan kritiikki ?

Maailmankuvan ja ympäristökasvatuksen perusteisiin liittyvä tutkimus

Ympäristöherkkyyteen ja luonnonsuojelutoimintaan liittyviä?

Ympäristökasvatuksen henkiseen ja tunnevaikutuksiin liittyviä ?

Teollisen kulttuurin toimijoihin,talous- ja media alan vaikuttajiin liittyviä

Ympäristökasvatuksen eri toimintapojen vaikutusanalyysiä?

Luonnon kunnioittamisen, pyhittämisen merkityksen tutkiminen?

 

Riitta Wahlström

psykologi, kasvatustieteden lisensiaatti

Ohessa haastattelumateriaalin lähteitä, laajempi luettelo kirjoittajalta.

www.rainboweagle.com

www.hado.net

www.thank-water.net

Särjetty Maa. 2015. toim, J. Ihalainen. Julk Siemenpuun Säätiö

Porrit, J. Playing Safe : Science and the Environment. 2000. Thame

Riitta Wahlström: Alustus SIRENE (monitieteisen ympäristökasvatuksen tutkimusverkoston) seminaarissa 13.2.2017